Ajankohtaista virkakielestä
Tältä sivulta löydät uutisia virkakielestä. Kolumneja virkakielestä julkaistaan Hyvää virkakieltä -palstalla ja blogitekstejä Kapulat kielestä -blogissa.
Virkakieliuutisia
7.12.2018 13.20
Ymmärrettävät säädökset vaativat uhrauksia
Ymmärrettävät säädökset vaativat kirjoitustavan muutosta, ja se taas vaatii muutosta ajatteluun.
Lainsäädännön laatu herättää jatkuvasti keskustelua. Äskettäin asiaa on käsitellyt kaksi Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoitusta. Auri Pakarisen mukaan lainvalmistelu vaatii laaja-alaista ymmärrystä yhteiskunnasta erityisesti päävalmistelijalta. Anssi Keinänen ja Harriet Lonka haluavat seuraavan hallituksen suunnittelevan säädöspolitiikkaansa laajemman näkökulman kuin lakien säätämisen pohjalta. Myös vapaaehtoinen sääntely on todettu toimivaksi keinoksi.
Ketkä ymmärtävät säädöksiä?
Auri Pakarinen huomauttaa, että lainvalmistelussa tarvitaan lisäksi parempaa kirjoitustaitoa. Varmasti tarvitaankin, mutta Kotimaisten kielten keskus (Kotus) muistuttaa, että kieli ja kirjoittaminen on nekin nähtävä laaja-alaisesti, jos teksteistä halutaan ymmärrettäviä. Pakarisen mukaan julkishallinnossa kuluu nyt paljon aikaa siihen, että virkamiehet yrittävät ymmärtää toistensa tekstejä. Viranomaiset pitävät usein omaa tekstiään selkeänä, mutta kokevat muiden viranomaisten viestinnän hämäräksi. Tällainen tulos on saatu myös Kotuksen viranomaiskyselyistä.
Jos viranomaisilla on vaikeuksia ymmärtää toistensa kirjoittamia säädöksiä, miten niiden lukemisesta selviävät maallikkolukijat, joilla ei ole juridiikan eikä hallinnon asiantuntemusta? Ei kannata luottaa siihen, etteivät säädöksiä lue muut kuin asiantuntijat. Norjalaisten ja saksalaisten tutkimusten mukaan yli puolet maan asukkaista oli lukenut lakitekstejä vuoden sisällä. Suomessakin lainsäädäntö on verkossa helposti kaikkien saatavilla.
Vaikka maallikot eivät lukisi säädöksiä, niiden sanat, ilmaukset, jopa kokonaiset virkkeet tai kappaleet tulevat heidän luettavakseen esimerkiksi tuomioistuinten päätöksissä, viranomaisten ohjeissa ja hakemuslomakkeissa. Varsinkin jos tekstiä kirjoittava viranomainen on epävarma lainkohdan merkityksestä, hän mieluummin toistaa kohdan ilmaisuja kuin koettaa sanoittaa ne omin sanoin, arkielämässä ymmärrettävällä tavalla.
Mitä kaikkea kuuluu säädösten kirjoittamisen taitoon?
Mitä sitten tarkoittaa laajempi näkemys kielestä? Hyvää kirjoitustaitoa on se, että osaa käyttää ymmärtämisen kannalta sopivaa sanastoa, luopua vanhentuneista fraaseista ja laatia selkeitä virkkeitä. Näiden taitojen hiomisen avuksi Kotus tarjoaa Säädöskielen ohjeita -sivut. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Jos pyritään yleisempään ymmärrettävyyteen, pitäisi myös koskea tekstin rakenteisiin, esimerkiksi jaotteluun, otsikoihin ja tekstinsisäisiin viittauksiin.
Lisäksi olisi mietittävä, miten tekstiin lisättäisiin tietoa, joka avaisi sen merkityksiä ei-asiantuntijalle. Tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että säädösteksti jää ymmärtämättä nimenomaan maallikkolukijan asiantuntemuksen puutteiden vuoksi. Juuri tekstiä avaavan tiedon lisäämistä pitävät erikoiskielen käyttäjät kuitenkin usein mahdottomana.
Uusia lähestymistapoja hakemaan
Säädöstekstit muodostuvat erikoisalan kielestä ja käytännöistä. Jotta tekstit aukeaisivat ei-asiantuntijoille, pitäisi löytää tapoja lähentää niitä yleiskielisiin teksteihin. Jos lähtökohta on useimpien erikoiskielen piirteiden säilyttäminen, yleiseen ymmärrettävyyteen on mahdoton päästä. Avainasemassa ovat asiantuntijat ja poliitikot, sillä aloitteen tekeminen ja päätös lähteä uusia ratkaisuja hakemaan on heidän käsissään. Kannattaa myös muistaa, että vapaaehtoisistakin sääntelyn muodoista sovitaan tekstein, ja niidenkin on tarpeen olla mahdollisimman ymmärrettäviä.
Auri Pakarinen kaipaa apuun kustannustoimittajia, ja tarvetta varmasti on kielen, lakimuotoilun, palvelumuotoilun ja vielä muillekin asiantuntijoille. Toivottavasti näiden alojen edustajat hakeutuvatkin nykyistä enemmän yhteistyöhön. Jos todella halutaan päästä yleiseen ymmärrettävyyteen, pitää myös selvittää, kuinka hyvin tavalliset ihmiset tekstiä ymmärtävät, kuten Liisa Raevaara muistuttaa Virallisen lehden kolumnissaan 28.11.2018. Liian radikaalia säädösvalmistelussa? Uusien mallisäädösten ymmärrettävyyttä testataan esimerkiksi Norjassa.
Teksti: Aino Piehl
Lisälukemista:
Auri Pakarinen: Lainvalmistelu vaatii tajua yhteiskunnasta. Vieraskynä, Helsingin Sanomat 1.12.2018
Liisa Raevaara: Mistä selkeät ja helppokäyttöiset digipalvelut on tehty? Virallinen lehti 28.11.2018
Undersøking om språk i lover og forskrifter 2011