Sosiaaliturvan ja hoitotyön kieli

Sosiaaliturvan ja hoitotyön kielellä tarkoitamme kirjoitettua ja puhuttua kieltä, jota käytetään sosiaali-, hoito- ja terveysalan palveluissa. Se on kieltä, jolla julkisia etuuksia, eläkkeitä ja palveluja myönnetään, evätään, suunnitellaan ja järjestetään ja jolla niistä tiedotetaan, raportoidaan ja keskustellaan. Tällä kielellä on keskeinen merkitys sosiaaliturvan toteutumisessa sekä palvelujen laadussa ja niiden saatavuudessa.

Sosiaaliturvan ja hoitotyön kielimuoto ei ole yhtenäinen. Koska työ on usein moniammatillista, myös teksteissä on jälkiä esimerkiksi säädösten, lääketieteen, taloushallinnon tai vaikkapa psykologian ja fysioterapian kielestä.

Sosiaaliturvaan ja hoitotyöhön kuuluvat palvelut ovat tavallisesti lakisääteisiä, ja usein työn ytimessä on ihmisen kasvokkainen kohtaaminen. Tällaista on esimerkiksi mielenterveystyö, kotihoito tai lastensuojelu.

Kasvokkaisten kohtaamisten rinnalla työssä on runsaasti kirjoittamista ja dokumentointia, kuten asiakaskohtaisten suunnitelmien, lausuntojen ja raporttien tekemistä. Koska monet teksteistä tehdään yleensä tietojärjestelmien ehdoilla ja puoliautomaattisesti, vaikuttaa se omalta osaltaan asiakkaille päätyvien tekstien kieleen.

Sosiaaliturvan ja hoitotyön kielen rinnalla voidaan puhua peruspalvelujen kielestä, sotekielestä, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan, julkisten hyvinvointialojen tai sosiaalihuollon ja sosiaalivakuutuksen kielestä.