Vaota

Kysymys: Mitä merkitsee Mikael Agricolan Psalttarissa (1551) käyttämä verbi wacoipi?

Herra wacoipi site wanhurskasta, Henen  Sielunsa wihapi site Jumalatoinda, ia iotca wärytte racastauat. (Ps. 11:6)

Esiintyykö sanaa muualla? Ainakin vuoden 1642 Bibliassa sen tilalla on coettele.

Vastaus: Kyseessä on vaota-verbi, joka esiintyy vanhassa kirjasuomessa usein i:llisenä, siis asussa vaoita. Vaota on samaa kantaa kuin nykysuomessa tutumpi vakoilla-verbi, ja näistä verbeistä on puolestaan johdettu tekijännimet vakooja ja vakoilija.

Asiayhteydestä ja käyttäjänsä suhtautumisesta riippuen vaota voi merkitä ainakin ’tutkia, ottaa selvää, tiedustella, vakoilla, väijyä, vaania’. Tuon Psalttarin esiintymän tulkinnassa lähtisin liikkeelle selitelistan alkupäästä, siis ’tutkia, ottaa selvää’. Tai miksei myös ’koetella’, niin kuin vuoden 1642 Bibliassa. Jumala tutkii, mitä vanhurskaan sydämestä löytyy.

Wacoipi-esiintymässä – ja sama koskee muitakin vanhan kirjasuomen esiintymiä tästä verbistä – voi vähän hämätä o:n jälkeinen i, mutta samasta verbistä on silti kyse. Vastaavanlaisia i:llisiä asuja vanhassa kirjasuomessa on myös esimerkiksi verbeistä isota (isoita),  kirota (kiroita), kumota (kumoita) ja lumota (lumoita).

Agricolalla on vaota-verbistä toinenkin esiintymä:

Hyuet Miehet poisouat tesse maassa, Ja ne Wanhurskat euet sillen Inhimisten seas ole. Caiki he weijuuet wertä vloswodhataxens. Jocainen wacopi site toista, sadhaxens hende häuitte, ia lwleuat heidens hyuesti tekeuens, coska he pahasti tekeuet. (Miika 7:2–3)

Tässä yhteydessä tulkinta menee varmasti selitelistan loppupäähän, siis ’vakoilla, väijyä, vaania’.

Vuoden 1642 Bibliassa vaota-verbiä käytetään useamman kerran, kun Vanhan testamentin kirjoissa lähetetään milloin kukakin ”maata wacoiman” eli tiedusteluretkelle. Esimerkiksi Saul lähettää miehiä Daavidia etsimään ja käskee: ”Tutkistelcat ja wacoicat caicki paicat, joihin hän lymyttä idzens” (1. Sam. 23:23). Saul siis vannottaa etsijöitä selvittämään tarkkaan kaikki mahdolliset piilopaikat.

Biblian lisäksi vaota-verbiä on käytetty muuallakin muutaman kerran 1600- ja 1700-luvulla, muun muassa virsikirjoissa.

Vastaaja: Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimitus