Tonttu-alkuiset paikannimet
Tonttu on uskomusolento. Se on kääpiömäiseksi kuviteltu olento, asumusten tienoilla viihtyvä haltija, joka edistää hyvin kohdeltuna talon onnea ja hyvinvointia. On uskottu, että koti-, sauna-, riihi ym. tontut liikkuivat hämärän ja pimeän aikaan, eikä niitä siten voinut ihminen nähdä.
Suomen sana tonttu, Länsi-Uudellamaalla ja paikoitellen itämurteiden alueella tontti ja paikoin Keski-Pohjanmaalla tontta, perustuu ruotsin sanaan tomte, jonka vastaavasti arvellaan lohjenneen nykyruotsin tomtegubbe, tomtebissa (’tontin ukko’) kaltaisista yhdyssanoista. Toisaalta samaan sanaan perustuva tontti ’maa-alue’ on Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa asussa tonttu (”on siitäi talosta usseita tonttuja erotettu”, Kangaslampi).
Nimiarkiston paikannimikokoelmissa on reilu sata Tonttu-alkuista paikannimeä. Niistä vain muutaman taustalla on merkitys ’tontti, maa-alue’, kuten luultavasti Pyhäselän Tonttu-nimisen laitumen. Useimpien nimien yhteydessä on mainittu, että paikalla olisi joskus nähty tonttu tai jokin muu outo olento. Ehkä outojen havaintojen selittäminen tontuilla on ollut vähemmän pelottavaa. Tonttu on tosin voitu kuvata myös jättiläiseksi tai kummitukseksi ja lasten pelottelijaksi. Tontuista joulutonttu on nuori tulokas eikä niistä puhuta Tonttu-alkuisten paikannimien yhteydessä. Nämä nimet houkuttelevat kyllä keksimään tonttutarinoita – myös ne nimet, joihin oikeasti sisältyy merkitys ’maa-alue’. Muutamat nimistä lienevät vanhojen kulttipaikkojen nimiä.
Kansanrunoudessakin on tunnettu aihe taistelevista talontontuista, joiden voimainkoetusten jäljiksi selitetään joitakin luonnonmuodostumia. Tyrvännön Tontunkivestä on tallennettu Nimiarkiston kokoelmiin seuraava tarina: ”Lepaan tonttu ja Vesunnin tonttu tappelivat ja toinen heitti toisen kiveen niin, että kiveen tuli päänsija – suuri syvennys, jonka pohjalla on pienet syvennykset, nenän ja suun sijat. Ne näkyvät vieläkin.” Muitakin erikoisia luonnonmuodostelmia on nimetty Tonttu-alkuisiksi, kuten Kauvatsan Tontunkellarinmäki, jolla on ”kauheen suuri kiviroukkio, siä on sitten ninko huane”.
Esimerkkejä paikannimikokoelmista
Tonttuhaudat (Karkkila) on mäki ja kivikko. Kerrottiin että Kärjenlammin ja Vaskijärven jättiläiset olisivat tapelleet ja että Vaskijärven jättiläinen olisi haudattuna Kärjenlammin eteläpuolella olevaan mäkeen. Tappelusta olisivat jääneet myös kivet mäkeen.
Tonttukallio (Tyrvää) Määrävuoren laki, joka on ollut piirileikki- ja helavalkeiden pitopaikka. ”Sen takia sitä siks [Tonttukallioksi] on sanottu kun täälä olleet noirat, Inkin Heikki tai Iso-Heikki, joka oli kova noita ja Muurarimestaril Loviisa, joka oli vielä kovempi noita, siälä kalliolla tonttuilivat – – hakivat sillai niitä noitatarpeitansa.”
Tonttula (Petäjävesi) on tila. Perimätiedon mukaan nimi on yhteydessä Iso Hetteenlammessa olleeseen haltijaan, hetteentonttuun. "Kerran se tonttu kysy isännältä, että ’kerinkö ma, puranko ma’, ja isäntä vastas, että ’keri, keri, pura, pura’ ja sitte ol verkot ihan solomussa.”
Tonttula (Tammela) on talo. Sen nimi johtuu talon punaisesta väristä.
Tonttulato (Ahlainen) Ennen nähtiin ladossa aina hämärän tullen tonttuja hyppivän.
Tonttuvuori (Jyväskylän mlk) on vuori, jolla on kuulemma ”tonttuloeta ja kummituksia kummitellu”.
Tontunkallio (Himanka) on kallio. ”Siinä ov veenhaltijat asunnu. Ne on Raumankarin ensimmäiselle asukkahalle antaneet sellaisen lupauksen, että kun hän on merenkulkijoille hyvä, niin hänen pirttinsä ei pala.” Eikä Raumankarilla ole koskaan kuulemma ollut tulipaloa, vaikka kylä onkin hyvin sokkeloinen.
Tontunkalliot (Pertunmaa) on kallioryhmä keskellä kylää. Nimensä paikka saanut siitä, että "sillon kun eij ollum maantietä kulokvat mehtätietä ja tonttu ol kuatanus siinä joltaki kuppikauppijaalta tai rättimieheltä kuorman".
Tontunniemi (Asikkala) on pieni niemi Päijänteessä. Kerrotaan, että tonttu, jättiläinen olisi heittänyt vastapäiseltä rannalta kuuman kiven niemeen.
HELINÄ UUSITALO
20.12.2006
