Paastonaika: ”On suo seitsentä virstaa…”
Oikea vastaus arvoitukseen ”On suo seitsentä virstaa, silta suon päässä, patsas sillan päässä ja patsaan päässä kultainen omena” on paasto ja pääsiäinen (Suomen kansan arvoituskirja).
Arvoituksen ”seitsemän virstaa” viittaa laskiaisen ja pääsiäisen väliseen seitsemän viikon ajanjaksoon, paastonaikaan, jonka juuret ovat 300-luvulla asti. Sana paasto kuuluu kielessämme vanhimpaan kristilliseen sanastokerrostumaan ja on lainattu joko muinaisruotsista tai muinaisvenäjästä.
Ensimmäinen paastopäivä on laskiaistiistain jälkeinen päivä eli tuhkakeskiviikko. Päivän nimitys sekä suomessa että monissa muissa kielissä on käännöslaina ja perustuu latinankieliseen nimitykseen dies cineris ’tuhkapäivä’. Säkkiin ja tuhkaan pukeutuminen oli ikivanha surun ja katumuksen ilmaus. Tuhkakeskiviikon perinteisiin kuuluikin, että katolinen pappi sirotteli tuhkaa syntejään julkisesti katuvan päähän ja teki ristinmerkin hänen otsaansa.
Katolisena aikana suomalaisetkin paastosivat kuuliaisesti, mutta luterilainen kirkko vapautti pakkopaastosta. Murteistamme on kuitenkin vielä 1900-luvulla löydetty muistumia erilaisista paastoon liittyvistä tavoista.
Kun laskiaisena oli syöty monenlaisia tukevia ruokia, tuli aika rangaista itseään:
Paastonaikaa ei käytetty niin paljon liharuokia kuin tavallisesti. Varsinkin sianläskiä vältettiin. (Lammi)
Vältettävää oli myös kaikenlainen koreilu, samoin
ilonpito:
Se olis ollus suur synti, jos joku olis punase hamen kans menny kirkkoon. (Kaarina)
Ei kotioloissakan saanut silloin käyttää punaisia vaatteita. (Luopioinen)
Hevosilta otettiin kellot ja tumpalit [= hevosen talvivaljaisiin kiinnitetty kulkunen, helisevä kello] pois. (Sahalahti)
Ei paastonaikana saa tanssia pitää ennen kuv vasta pääsiäisen jälkeen. (Tottijärvi)
Kuv viittiväp paastonaikana pitääp pikkuhäitä [= häiden jälkeen järjestettävät pienet juhlat tai vähävaraisten itselleen tulojen hankkimiseksi järjestämät nurkkatanssit]. (Kurikka)
Lisäksi paastonaikaan liittyy olennaisena taikuus:
ANNELI HÄNNINENNoitaämmät kulki aina paastonajjaan koko aijjaan piahtosta piahtoon [pihatto, pihatti, piahto = navetta]. (Mellilä)
Sit se (eräs noitia pelkäävä emäntä) pani navettans lukkuun ko paastonaika tuli. (Vampula)
Paastonaikana ei pidä lehmiä myöhään illastaa, muutoin ne kesällä pidättävät maitoaan iltasella. (Hollola)
Paastonaikana valmistetut taikavoiteet ja aineet olivat erikoisen tehokkaita. Kun emäntä laskiaisena meni kylpömään, piti hänen panna suolapussi vasemman kainalonsa alle, samoin kahtena torstaina paaston aikana. Pääsiäisaamuna annettiin karjalle osa näistä suoloista ja ulos päästettäessä loput. (Konginkangas)
Sitte koko paastonaeka joka tuorustaeilta [= torstai-ilta] talompoeka tae renki, kuka jouti, kuluki suksilla vikate [= viikate] perässä ja kierti koko kartanon [= pihapiirin] aetan takkaa ja hoki: kitis kiira [= jokin uskomusolento] mehtään poes raeskat [= pahat voimat, räähkät] kartanolta. (Vaala]