Säätiloja paikannimistössä
Pohjoismaista arkistojen päivää vietettiin marraskuussa teemalla Sää ja ilmasto. Säätila on ihmisille monin tavoin tärkeä asia: toisille elinkeinon näkökulmasta, osalle taas yhteisen keskustelun aiheena. Sääolosuhteet, joskus hyvinkin paikalliset, ovat jossain määrin vaikuttaneet myös erilaisten paikkojen nimeämiseen.
Nimiarkiston perimätietoon pohjautuviin paikannimikokoelmiin sisältyy suuri joukko Halla-alkuisia paikannimiä, joiden kokoelmatiedoissa viitataan paikan erityiseen hallanarkuuteen. Osassa nimistä kerrotaan nimenannon syyksi jokin erityinen hallavuosi. Kuhmossa sijaitsevaan Halla-ahoon oli 1800-luvun lopulla ”kylyvetty kerran ruvista neljä tynnörrie ja sen oli halla pannu, siitä se on nimesä soannu”. Nimi Halla-aho on Suomessa melko yleinen; moni Halla-ahoista esiintyy nykyisin myös talonnimenä ja on talonnimestä tullut sukunimistöönkin.
Tuuliselle paikalle rakennettuja Tuulensuu-nimisiä taloja on kokoelmissa kahdeksisenkymmentä. Orimattilassa on senniminen mökki aukealla paikalla, johon tuuli sopii joka suunnalta; ”vaan kun se – – Juaseppi rakensi sen kesällä, ni ei se arvannu, ettei siält pääse eres ulos talvisaamuna, sellai se ol tuulensuu”. Miellyttävämpään ilmanalaan viittaa nimi Leutosalmi. Paikka on Ilomantsissa Nehvonniemen ja Tervansaaren välissä. Nehvosta katsoen salmi on ”leuto”, sillä sen kautta puhaltavat yleensä lämpimät etelä- ja kaakkoistuulet.
Kokoelmista löytyy myös nimiä, joiden syntyyn on vaikuttanut jokin äkillinen sääilmiö. Taivalkosken Tuulenkaski-niminen alue sai nimensä, kun pyörremyrsky, luultavasti vuonna 1933, kaatoi metsää noin kilometrin pituiselta ja 50–150 metrin levyiseltä alueelta. Tämä tuulen raivaama ”kaski” tunnetaan myös nimellä Myrskykaski. Uudellamaalla olevan Myrskylän kunnan nimi on ollut olemassa jo keskiajalla kylännimenä, alkuaan todennäköisesti talonnimenä. Tämän vanhan nimen taustasta ei ole varmaa tietoa, mutta se voi perustua muinaisten eränkävijöiden havaintoon paikan poikkeuksellisesta tuulisuudesta tai myrskyn aiheuttamista tuhoista, ellei nimen taustalla sitten ole lisänimi.
Säätila on voinut olla vaikuttamassa paikan nimeämiseen silloin, kun kyseistä paikkaa on rakennettu. Pohjaslahdessa (nyk. pääosin Mänttä-Vilppulaa) 1920-luvulta peräisin oleva Poutalato ”on tehty poulalla”. Sadetta on tiennyt elonkorjuu ainakin Kiuruvedellä sijaitsevan Sadeahon kohdalla. Nimen kerrotaan tulleen siitä, että siellä satoi aina, kun piti aloittaa viljankorjuu. Säiden ennustamisesta kertoo Vilukoski Honkajoella. Uskotaan, että jos koski talvella kohisee, tulee pakkanen, mutta jos sen alapuolella oleva Sikokoski kohisee, tulee suoja.
Paikkoja voidaan nimetä varioidenkin, olemassa olevaa nimistöä mallina käyttäen. Kurikassa Pakkasen talon kerrotaan saaneen nimensä rakennusvaiheessa, kun isännältä kysyttiin nimeä. ”Pakkaanen, kun Kylymäänen, Vilipoonen, Kuuraanen ja Kalasia [Kalsea] jo on”, vastasi isäntä.
HELINÄ UUSITALO
Julkaistu 15.12.2010.