Lumi

Lumella on murteissamme paljon nimityksiä, mutta niin on lumisateellakin. Lunta voi esimerkiksi

haituilla (Urjala, Kangasala),
hidellä (Nurmo, Ilmajoki, Kurikka),
hiukkoa (esim. Nurmo, Kurikka, Jalasjärvi),
hiukoa (esim. Isojoki, Parkano, Hämeenkyrö),
höytyillä (esim. Orivesi, Hollola, Artjärvi, Kymi, Sysmä),
kaunehtia (esim. Haapavesi, Vihanti),
kiituilla (esim. Kuorevesi, Koskenpää, Kangasniemi, Sysmä, Jämsä, Luhanka, Petäjävesi, Karunki),
kyvehtiä (Kitee) tai

tuijailla (Anttola, Puumala, Juva, Virtasalmi; myös joissakin kannakselaismurteissa).

Joskus asia voidaan ilmaista monisaisesti, vaikkapa hitelöö ~ hivelöö ~ sataa kus sarvia kravaas (esim. Kurikka, Ilmajoki, Jalasjärvi, Laihia, Ii, Hailuoto).

Jos lumihiutaleet ovat isoja, niitä voidaan verrata jalkarätteihin: ku oes jalakarättijä visjkonna (Tervo), huopahattuihin: Siel jo tuijailuo lunta ko huopahattui (Kaukola) tms. Joskus niitä voidaan kutsua akanpaloiksi: Tulii lunta ku akampaloja (Jämsä).

Tähän on kirjattu vain pieni osa nimityksistä. Suomen murteiden sana-arkiston kokoelmista löytyy yli sata eri tapaa, joilla lumen satamista voidaan ilmaista.

ANNELI HÄNNINEN

• Kevyen pakkaslumen nimityksiä
• Suomen murteiden sanakirja