Eedenistä Golgatalle

Etunimistössämme Raamatun henkilögalleria Eevasta Tuomakseen on varsin tuttua ja hyväksyttyä, mutta tienviitasta bongattu Jerusalem nostaa hymyn monen ohikulkijan huulille ja herättää kysymyksiä – millaisia tarinoita paikasta kerrotaan? Kuka paikan on nimennyt ja miksi?

Raamatullisten paikannimien nimeämisperusteet toistuvat arkistotietojen mukaan usein varsin samankaltaisina nimestä riippumatta. Nämä siirrynnäisnimet esiintyvät monesti ryhmittäin kuin varhaisen nimistönsuunnittelijan harkitun työn tuloksena, vaikka myös yksittäisiä nimiä on siellä täällä. Monissa arkistotiedoissa nimeämisperusteesta tiedetäänkin vain se, että paikan läheisyydessä on muita raamatullisen nimen saaneita paikkoja. Toinen hyvin yleinen nimeämisperuste näyttäisi olevan paikan sijainti jossain kaukana, ”siellä missä pippuri kasvaa”. Kolmas usein kerrottu peruste etenkin talon- ja alueennimille on, että paikan asukkaat ovat olleet erityisen innokkaita uskonnon harjoittajia. Silloin tällöin paikalla tai sen läheisyydessä kerrotaan olleen tai olevan myös jokin uskonnonharjoittamiseen liittyvä paikka, kuten kirkko tai hautausmaa. Lisäksi usein mainitaan, että nimi on annettu halventavassa tai ainakin leikillisessä tarkoituksessa, mainitaanpa useammassakin arkistotiedossa nimenantaja myös paikalliseksi ”pilkkakirveeksi” tai ”koiranleuaksi”.

Monista nimistä kerrotaan kuitenkin myös persoonallisempia kansanetymologioita, joilla on kiinteä yhteys paikkojen merkitykseen Raamatussa. Katse suuntautuu ensimmäisenä Eedeniin, luomiskertomuksen paratiisiin, jonka kaimoina tunnetaan edelleen kourallinen suomalaisia taloja. Arkiston kokoelmista löytyy yhteensä parisenkymmentä Eedeniä, joista valtaosa on peltoja tai asumuksia, sekä esimerkiksi Eedeninparatiisiksi nimetty alue Jurvassa. Eedenien nimeämisperusteet ovat odotetusti varsin positiivisia, sillä paikkoja kuvaillaan esikuvansa mukaisesti paratiisin kaltaisiksi, kauniiksi ja hedelmällisiksi. Toisen kristillisen alkukodin mukainen nimi Betlehem taas on vähintään määriteosana peräti yli sadassa arkiston nimitiedossa. Useammankin Betlehemin nimeämisperusteissa toistuu yhteys jouluyönä Betlehemin yllä loistaneeseen tähteen; kertoman mukaan nimi on annettu iisalmelaisella rannalla yksinään sijaitsevalle mökille, koska sen ikkunoista loisti aina valo. Parkanossa taas nimen on saanut lasten käyttämä hyvä kalapaikka, joka on tuottanut onkijoille joulunkaltaista riemua.

Lapsuutensa Jeesuksen kerrotaan viettäneen Nasaretissa, mutta suomalaisessa paikannimistössä nimi ei ole syystä tai toisesta noussut kummoiseenkaan suosioon. Nasaretin jälkeen Jeesus päätyi Jerusalemiin ja vietti siellä valtaosan elämästään, joten ehkäpä siksi Jerusalem onkin Betlehemin ohella taajimmin suomalaisessa paikannimistössä esiintyviä raamatullisia paikannimiä. Kiinnostavimpia Jerusalemien nimeämisperusteita ovat ne useat tiedot, joissa kerrotaan nimetyn talon asukkaiden olleen erityisen äänekkäitä ja pitäneen hurjaa menoa – esimerkiksi jäppiläläisessä talossa mainitaan olleen ”meteliä ja väkeä kuin Jerusalemissa”.

Jeesuksen maallinen vaellus päättyi Getsemanen, Golgatan ja Öljymäen maisemiin, joten sinne johtaa myös tämä viadolorosa raamatullisten nimien parissa. Arkiston tuntemien kahdeksan Getsemanen nimeämisperusteet näyttävät olevan ristiriitaisia kuin opetuslasten tunteet Getsemanen puutarhassa, sillä nimeä on annettu hyvin erilaisille paikoille erityisen vihannista pelloista erityisen kivikkoiseen peltoon ja viinankeittopaikkaan. Nimen tai nimenosan Golgata saaneista kotoisista paikoistamme taas kerrotaan hyvin synkkiä tarinoita: paikalla on tapahtunut murha, paha onnettomuus tai siellä on sijainnut kulkutautisairaala, onpa kotkalaisen Golgatankallion juurelta löydetty myös ihmisen pääkalloja. Arkistotiedoista löytyy myös kymmeniä Öljymäkiä, tosin useammankin kohdalla erikseen mainitaan, ettei nimellä ole yhteyttä Raamattuun. Monilla yhteys kuitenkin myös on, mikä voidaan päätellä jo pelkästään siitä, ettei nimetty tarkoite ole lajiltaan mäki tai sellaisen pohjalta sekundaaristi nimetty muu paikka.

Raamatullisten paikannimien etymologiat saattavat siis olla kirjavia, mutta niin ovat epäilemättä niiden ääntämisasutkin: virallisesti paperilla reitti kulki Eedenistä Golgatalle, mutta arkiston kätköissä tein retkeni Peetlehemistä Ketsemaaneen.

Poimintoja Nimiarkiston kokoelmista

Araratinvuori (Moinniemi) mäki: ”Saanut nimensä siitä, että tilan emännän koivujen istuttaminen mäelle oli yhtä vaikeaa kuin Mooseksen työt aikoinaan.”

Baabeli (Rymättylä) pelto: Paikan nimi juontuu sinne rakennetusta ladosta, josta tuli silloisten asukkaitten mielestä komea kuin Baabelin torni.

Jerikontie (Seinäjoki) tie: Kerrotaan, että tien varteen rakennettiin 1900-luvun alkuvuosina useita taloja, jotka jäivät kuitenkin keskeneräisiksi ja näyttivät olevan kuin Jerikon hävityksen jäljiltä.

Jordaninvirta (Lavia) oja: Kyseessä on leikillinen nimi Öljymäen tilan mailla kulkevalle ojalle.

Kaanamaa (Murtamo) pelto: Kylällä on yleisesti kerrottu tarinaa kulkijasta, joka kysyi lapsilta talonväestä ja sai vastauksen: ”Äit on jeerussalemis perunmaal, isä o kaanamaas kaoraelos.”

Kidron (Teuva) oja: ”Onko se olluk kärsimystem paikka jollekki”, on pohtinut muuan haastateltava.

Palestiina (Suonenjoki) tila: Paikka on saanut nimensä siitä, että talon miehet kulkivat pelloilla leveä valkoinen paita housujen päällä hulmuten, jolloin he kyläläisten mielestä muistuttivat palestiinalaisia.

Siinai (Ylistaro) pelto: Paikka on pieni kapea pellonsuikale kallioiden välissä. Ukkosilmalla kallioiden kerrotaan tärisevän kuten Raamatussa Siinain erämaassa Jumalan astuessa kansan keskelle.


LAURA UKSKOSKI

22.8.2014