Klahvi, kenkki ja lahja

Jos sattuu vanhan joulun [siis joulun] tienoissa kuulemaan, että joku menee tai meni heittähäj jouluklahvia, ei kannata pelästyä. Kyse ei ole siitä, että klahvipöytä tai -piironki olisi menossa kumolleen saatikka ikkunasta ulos, lahjoja siinä vain jaellaan. Klahvi (ja sen variantit klaffi, klappi ja lappi) merkitsevät nimittäin lahjaa.

Minoon saanuj jouluklaffia korian kaulahitten [= kaulahuivin].  (Peräseinäjoki)

Se oli jouluklaffi joka ovesta nakattihi – – ja sanottihir römiällä äänellä kelles se tuli. (Himanka)

Juhulana [tässä ’jouluna’] eli juhula-auttuehtoona [= jouluaattoiltana] heitettiin toisilleen klahvia. (Karvia)

Hiivithin hiliaa porstuanoven taa, sitten siapathin ovi yhtäkkiä auki ja paiskathin se klappi tuphan – –.  (Kauhava)

Lahjaa tarkoittaa murteissa myös kenkki:

Sellain neliskanttiin se riemu [= huivi] ol, jonka mie sain joulukenkkii. (Elimäki)

Tyttärei ost miul joulkenkkii nii sorja sinisekukertava peretnieka [= sinertävän esiliinan]. (Räisälä)

Ei kelpua köyhän kenkki rikkua kakaral (sananparsi). (Kaukola)

Useimmat meistä käyttävät sanaa joululahja:

Ol sil kuril [= tavalla] et ku se joululahja annettii, ol yks aina omast talost joulupukkina. (Lammi)

Viime joulukski sai villasen pukukankaaj joululahjaa. (Loimaa)

ANNELI HÄNNINEN

21.12.2006