Käsikynkkää ja armaskoukkua

Maalaisväestön keskuudessa käsikoukkua kävelemistä on pidetty herraskaisena tapana, jota eivät ole liiemmin harrastaneet muut kuin nuoret rakastavaiset − eivätkä aina hekään ole tohtineet muulloin kuin vihkiparina kirkon käytävällä.

Kävelytavalla on murteissa runsaasti nimityksiä. Tavallisimpia ovat yleiskielessäkin tutut kävellä käsikoukkua ja kävellä käsikynkkää. Yhteistä lähes kaikille ilmaisuille on paitsi deskriptiivisyys myös se, että yhdyssanan jälkiosa tarkoittaa koukkua, mutkaa tai yleensä jotain kaarevaa, jolla kuvataan käsien asentoa.

• Frou ja her paseerasik kesikoukku karul. (Perniö)

• Koha nyt ensiks määttä kihloihi, nii kävelkää sit vasta käskoukkuu ihmisii ilmoil, nyt se on viel aikasta, liia aikast. (Heinjoki)

• Rakastuneet käypvät käskoukkaa. (Iitti)

• Kuis sää Iita sillai karraat [’juoksentelet, kuljeskelet’], susta tullee hulttion kos viimespyhäehtoonakin menit Anselmin kansa käsiväärää myllärin ahteesa [’mäessä, törmässä’]. (Huittinen)

• Sulhanen toi käsiväärässäns morsiamev vihille. (Urjala)

• Issäi ja Paavolaine tulloot käslenkis. (Kanneljärvi)

• Sekin poika o jo ruvennu plikkojen kans käveleen käsikiparaa. (Urjala)

Koukka on osassa murteita tavattava koukku-sanan muoto ja kipara murresana, jonka merkityksiä ovat ’käyrä, kippura tms.’.

Sanoilla koukku ~ koukka ja lenkki voi olla monenlaisia konkreettisia ja abstraktisia tarkoitteita, mutta mikään niistä ei kuulu anatomian käsitepiiriin. Toisin on kynkän, konkan ja pankan laita.

Kynkkä on yleiskielessä tuntematon, mutta murteissa suhteellisen laajalti tuttu. Sen merkitys voi olla ’linnun siipi ilman sulkia; käsivarsi, käsikoukku, kyynärpään tienoo; mutka; kumpu’ tms. Konkka on niin ikään murresana. Sen merkityksiä ovat mm. ’(lonkka)luun kohouma, kuve’. Lisäksi se esiintyy useissa yhdyssanoissa tarkoittamassa kyömyä (esim. konkkanokka) tai koukkua (esim. konkkapolvi, -jalka) ja adverbinä konkassa, konkalla(an) ’koukussa, ristissä’. Murresanan pankka merkityksiä ovat ’linnun rinta, siipi; olkapää, lapaluu’ tms.

• Mennhän oikeen näin käsikynkkää, notta mettäkylääset saa imehrellä. (Lapua)

• En minä kyllä ole eläissäni viittiny ukkoni kans käsikynkkää mennä, ene. (Kemijärvi)

• Ne onkin herrasväkee ku nii käsikynkkää päivälläki kulukee. (Koijärvi)

• Soli niim pihkaantunu, niin ne käveli käsikonkkaa. (Hämeenkyrö)

• Teirän Fiinukin meni eilen niin käsikonkassa sulhasensa kans. (Orivesi)

• Oliva nii raari [’hyvä tms.’] keskenäs ett käsipankka käveli. (Kalanti)

Käsikoukkua tarkoittavat sanat näyttävät olevan suurimmaksi osaksi käsi-alkuisia. Muutamia poikkeuksia kuitenkin on, esimerkiksi arm(i)- ja armas-alkuiset.

• Oi voi ko kävelivät vallan armkruukassa. (Kokemäki)

• Ne o nii herrasmaissi et ne kävelevä oikke armaskoukkua ku ne kirkostkin tuleva. (Kaarina)

• Armastakoukku hep paserasik kirkost. (Sauvo)

• Ne kävel armaslenkkua. (Jämsä)

Ruotsin kielessä on kaksi arm-sanaa, toinen tarkoittaa kättä ja toisen merkitys on ’kurja, surkea, köyhä’. Edellisestä on suomen murteisiin lainattu armi ’käsi, käsivarsi’ tms., ja se esiintyy mm. Kokemäen esimerkissä kävellä armkruukassa. Kokemäen esimerkki on itse asiassa suora laina ruotsista < gå (i) armkrok ’kävellä käsikoukkua’.

Ruotsin kurjaa ja surkeaa merkitsevä arm on puolestaan etymologisesti samaa lähtöä kuin suomen armas. Suomessa merkityksen on arveltu kehittyneen ’kurja’ > ’sääliä tarvitseva’ > ’rakkautta tarvitseva’ > ’rakas’.

Edellä mainittujen lisäksi voidaan käyttää mm. seuraavia ilmauksia: kävellä käsihakaa, käsivartta, lintua tai kyynärkoukkua, kulkea käsipuolessa, kynkkäpuolessa, antaa tai ottaa kynkkäkyytiä, kynkättää, kynkätä.

ANNELI HÄNNINEN

15.6.2010