Auvo ja muita joululaulujen vieraita sanoja

Vanhoissa joululauluissa törmäämme usein sanoihin, jotka ovat meille melko tuntemattomia, joskus jopa täysin vieraita.

Kun esimerkiksi laulussa Arkihuolesi kaikki heitä kerrotaan, että

syttyi siunattu joulutähti

yöhön maailman raskaaseen,

hohde määrätön siitä lähti,

viel on auvona ihmisten

alamme ihmetellä, mitä auvo on. Sanakirjoista (mm. Kielitoimiston sanakirjasta) on tietysti apua: merkitys on (ylätyylissä) ’onni, ihanuus, riemu’. Myös auvoinen ja auvoisa ’onnellinen, ihana, riemukas’ mainitaan.

Suomen murteissa auvo on harvinainen. Murrearkistossa on vain Viipurin läänin Uudeltakirkolta kirjatut esimerkit Ei uo olo anoppilas nii auvvoo ko emo kojis [= äidin kodissa] ja Oma isä vaikk ois tiukkakii, ni auvompaa se o lapsele ko isintimä [= isäpuoli]. Näissä auvo on adjektiivi ’onnellinen’, jälkimmäisessä tapauksessa ehkä myös ’turvallinen’.

Sana lienee germaanista alkuperää (kuten Suomen sanojen alkuperä -teos esittää), ja sen muinaisnorjalaisella vastineella on merkitykset ’onni, (jumalallinen) apu, turva’.

Kun siis laulamme auvona ihmisten tarkoitamme ’ihmisten onnena, ilona, (jumalallisena) apuna’.

Tutussa Joulupukki-laulussa

oothan meille vanha tuttu,

puuhkalakki, karvanuttu,

tääll’ on myöskin kiltit lapset,

kirkassilmät, silkohapset

sanat puuhkalakki ja silkohapset ovat tavalliseen arkipuheeseemme kuulumattomia.

Murteista on kirjattu sekä puuhkalakki (Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Peräpohjola) että puuhkahattu (Pälkjärvi, Siilinjärvi), ja niillä tarkoitetaan nykyisin koivistolaiseksi kutsuttua (miesten) nahkaista talvilakkia, ts. sellaista, jossa on korville vedettävä, takaa avoin turkisreunus. Puuhka tarkoittaa tässä yhteydessä turkisreunusta. Uusimmissa nykykielemme sanakirjoissa puuhkalakki mainitaan enää joulupukin yhteydessä.

Hapsi on tunnettu murteissa laajalti merkityksessä ’hius, haiven’, erityisesti ’vanhuksen harmaantuva, harveneva tukka’, mutta yleiskielessä sitä on jo pitkään käytetty vain ylätyylisissä ilmauksissa. Silkohapset-sanaa ei murteissa tunneta, silkoinen ’sileä’ kylläkin ja silkopää pörrötukan vastakohtana. Laulussa silkohapset tarkoittaa lasten vielä ohuehkoa, sileää ja silkkistä tukkaa.

ANNELI HÄNNINEN

20.12.2007