Yxi-sanan käytöstä varhaisimmassa suomenkielisessä kirjallisuudessa

TARU NORDLUND, Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos
Vanhan kirjakielen päivät 6.–7.9.2007

Tarkastelen esitelmässäni yxi-sanan käyttöä varhaisimmassa suomenkielisessä kirjallisuudessa. Aineistonani on katkelmia esiagricolalaista perinnettä kuvastavasta Upsalan evankeliumikirjan fragmentista (Penttilän julkaisema teksti vuodelta 1942) sekä vastaavat kohdat Agricolan Uudesta testamentista (1548) sekä ensimmäisestä suomenkielisestä kokoraamatusta, Biblia, Se on Coco pyhä Raamattu Suomexi (1642). Vertailen suomenkielisiä tekstejä myös niiden mahdollisiin lähtöteksteihin. Raamatunkäännösten lisäksi tarkastelen yxi-sanan käyttöä 1500- ja 1600-luvun asetusteksteissä.

Pyrkimyksenäni on yhtäältä selvittää yxi-sanan vieraiden kielten mallin mukaista käyttöä. Millaisissa konteksteissa käännöskielinen yxi esiintyy ja mistä lähtöteksteistä se on omaksuttu? Toisaalta tarkastelen sitä, missä määrin yxi-sanan käyttö kuvastaa sellaista elävää käyttöä, jolla ei ole välttämättä suoraa mallia muista kielistä. Mitkä ovat tällaisen yxi-sanan käyttökontekstit? Miten tällainen käyttö suhteutuu sellaisiin kieliin, joissa merkitystä ’yksi’ ilmaiseva sana on kieliopillistunut tai kieliopillistumassa epämääräiseksi artikkeliksi? Tarkasteluni pääasiallisena kohteena on nominin tarkenteena esiintyvä yxi (esim. yxi oikia domari). Kutsun tällaista yxi-sanaa tarkenteena esiintyväksi yxi-sanaksi ottamatta tässä vaiheessa kantaa sen ”pronominimaisuuteen” tai ”artikkelimaisuuteen”. Lisäksi pidän silmällä vanhan kirjasuomen aineistosta myös sellaisia yxi-sanan merkityksiä, joiden on typologisesti todettu olevan tyypillisiä numeraalista ’yksi’ kieliopillistuneita merkityksiä, esimerkiksi ’yksin’, ’joku’ tai ’sama’.