Definiittisyyden merkitseminen vanhassa kirjavirossa ja kirjasuomessa

Omaa vai lainattua?

RITVA LAURY ja TARU NORDLUND,Helsingin yliopisto
RENATE PAJUSALU ja KÜLLI HABICHT, Tarton yliopisto
Vanhan kirjakielen päivät 6.–7.9.2007

Esittelemme lyhyesti alulla olevaa hankettamme, jonka tarkoituksena on tutkia definiittisyyden ja indefiniittisyyden merkitsemistä ja sen diakronista kehitystä viron ja suomen vanhassa kirjakielessä.

Virossa, kuten suomessakaan, ei ole perinteisen käsityksen mukaan artikkeleita. Definiittisyytä ja indefiniittisyyttä kuitenkin ilmaistaan muun muassa demonstratiiveillä ja indefiniittipronomineilla sekä kirjoitetussa kielessä että (varsinkin) puhutussa suomessa ja virossa (Pajusalu 1997, 2004; Vilkuna 1992, Laury 1997, 2005, Juvonen 2005)

Kuten tunnettua, sekä virossa että suomessa voidaan olettaa, että kontaktit germaanisten kielten kanssa ovat vaikuttaneet artikkelien kieliopillistumiseen erityisesti prosessin alkuvaiheessa (ks. esim. Laury 1997: 263–264). Molemmat kirjakielet ovat syntyneet käännösteksteistä. Kirjakielen alkuvaiheissa kääntäminen oli sananmukaista, niin että alkuperäiskielen kaikki sanat pyrittiin kääntämään kohdekieleen tekstiin. Viroon uskonnollisia tekstejä käännettiin pääasiassa saksasta ja on todennäköistä, että kääntäjät vain vaihtoivat saksan artikkelit viron see- ja üks-pronomineihin. Sen voi nähdä seuraavasta esimerkistä, joka on peräisin Heinrich Stahlin saarnakokoelmasta ”Leyen Spiegel” (1641):

Ninck kus Jesus ristitut olli/ astis temma seddamaidt sest wehst/ ninck wata/ sihs awwas hend se taiwas ülle temma lacht/ ninck Johannes negkis se Jum~ala waimo kudt öhe duwikesse alla tulla – –

Vnd da Jesus getaufft war/ steig er bald herauff ausz dem Wasser/ Vnd sihe/ da thet sich der Himmel auff vber ihm/ vnd Johannes sahe den Geist GOttes/ gleich als eine Taube herab fahren – – (Stahl, Leyen Spiegel I, 123).

Varhaisimmissa suomenkielisissä teksteissä ei alustavan tarkastelun perusteella artikkelien käyttö ole kuitenkaan aina täysin suoraviivaisesti tulkittavissa käännöslainoiksi. Voidaankin kysyä, olisiko vanhassa kirjasuomessa näkyvissä aluillaan olevaa artikkelin kieliopillistumista, joka ei suoraan perustuisi vieraaseen malliin. Ruotsin- ja saksankielisissä käännöksissä olevien artikkelien paikalla ei suomenkielisissä käännöksissä aina ole artikkelia. Toisaalta artikkeleita esiintyy myös konteksteissa, joissa niitä ei ole alkuperäisteksteissä. Yleisesti ottaen varhaisissa suomenkielisissä raamatunkäännöksissä on artikkeleita kuitenkin käytetty harvempaan kuin vironkielisissä. Tutkimuksen yhtenä päämääränä on selvittää tämän variaation luonnetta ja syitä.