Agricolan Uuden testamentin käännöksestä unkarilaisen silmin
ILONA M. NAGY, Debrecenin yliopisto
Vanhan kirjakielen päivät 6.–7.9.2007
Sveitsiläisen kielihistorioitsijan ja klassisten kielten tutkijan Edward Schwyzerin vuonna 1914 esittämä idea ”kulturelle Sprachverwandschaft” kielten välillä on nykyäänkin hyvin ajankohtainen. Se tarkoittaa yhteisestä kulttuurista johtuvia yhtäläisyyksiä eri kielissä.
Mikael Agricola, suomen kirjakielen isä, oli ulkomaalaisin silmin katsottuna myös suomen kielen ensimmäinen edustaja, jonka kautta suomi on tullut näkyviin länsimaisessa kulttuuripiirissä.
Esitelmässäni tarkastelen Agricolan Uuden testamentin käännöksen eräitä lähdekielistä johtuvia ilmiöitä sen kannalta, miten ne ovat kulkeneet rinnakkain unkarin vastaavien käännösratkaisujen kanssa ja kuinka ne eri kielitasoilla heijastavat sen ajan monelle kirjakielelle tyypillistä ”eurokieltä”. Aion käsitellä sanastossa vierasperäisten (latinalaisperäisten) sanojen asemaa, fraseologian alalla muutamia kiinteitä sanaliittoja ja lauseita sekä ns. lainasyntaksin (loan-syntax) muutamia tapauksia, kuten täydellinen passiivirakenne (”quin sanottu oli herralda prophetan cautta”) tai tiettyjen postpositiorakenteiden runsas käyttö.
Edellä mainituista ilmiöistä näkyy se ponnistus, millä molemmissa kielissä yritettiin seurata sen ajan länsimaiseen kristinuskoon kuuluvien sivistyskielten malleja. Tämän ansiosta suomen ja unkarin välille on muodostunut geneettisen kielisukulaisuuden päälle myös kulttuurisukulaisuuden ensimmäinen kielellinen kerros.