Mikael Agricolan teosten päin-partikkelin sisältävät yhdyssanat

HEIDI MERIMAA, Turun yliopisto, suomen kieli
Vanhan kirjakielen päivät 6.–7.9.2007

Ihmisen ja myös eläinten ruumiinosien nimitykset ovat tärkeä uusien kieliopillisten ilmaisukeinojen lähde. Ruumiinosaa merkitsevät substantiivit voivat kehittyä kieliopillisiksi, erilaisia suhteita ilmaiseviksi adpositioiksi ja adverbeiksi. Pää on hyvin keskeinen ruumiinosa, ja pää-substantiivin paikallissijaiset muodot ja monikon instruktiivi päin ovatkin kieliopillistuneet adpositioiksi ja adverbeiksi

Suomen kielen perussanakirjan ja Kielitoimiston sanakirjan mukaan päin merkitsee ’kohden, vasten, kohti’ ja toisaalta sillä ilmaistaan likimääräistä suuntaa tai sijaintia: ’jossakin suunnassa, jostakin suunnasta, johonkin suuntaan’. Lisäksi päin ilmaisee kehityksen ja muutoksen suuntaa ja varsinaista asentoa. Yhdyssanojen loppuosana päin vahvistaa yleensä alkuosan merkitystä, kuten alaspäin.

Keskityn esitelmässäni tarkastelemaan Mikael Agricolan teosten yhdyssanoja, jotka sisältävät päin-partikkelin. Käytän partikkeli-termiä vanhan kielioppiperinteen mukaisesti yhteisnimityksenä kaikista muista sanoista kuin verbeistä ja nomineista, jolloin partikkeleihin kuuluvat adverbit, adpositiot, konjunktiot ja interjektiot. Agricolan teoksissa esiintyy muun muassa sana edespäin. Se koostuu ikivanhan esi-sanan tulosijamuodosta edes ja päin-partikkelista. Vanhan kirjasuomen sanakirjan mukaan edespäin merkitsee ’eteenpäin, etusuuntaan, edemmäksi; edempänä’ ja sitä voidaan käyttää myös ajanilmauksissa merkityksessä ’myöhemmäksi’. Toiseksi edespäin voi merkitä ’edelleen, jatkuvasti, yhä, vielä; lisäksi’. Lisäksi se esiintyy merkityksissä ’sitten, sen jälkeen, siitä lähtien; jälkeenpäin’ ja ’vastedes, myöhemmin; uudelleen’.

Tarkastelen esitelmässäni edespäin-sanan lisäksi kaikkia muitakin Agricolan teoksissa esiintyviä yhdyssanoja, jotka sisältävät päin-partikkelin. Käsittelen esitelmässäni muun muassa sitä, millaisten sanojen kanssa päin muodostaa yhdyssanoja, mitä nämä yhdyssanat merkitsevät, mitkä sanoista ovat säilyneet nykypäiviin asti ja millaisia mahdollisia eroja niissä on nykykieleen verrattuna.