Yleiskielen seuranta: talkoohavaintoja 11
22.6.2017
Kielitoimiston yleiskielitalkoisiin on lähetetty havaintoja ilmiöistä, joita harvemmin tapaa kirjoitetusta kielestä mutta jotka ovat puheessa melko yleisiäkin. Tässä tarkastellaan lauseiden kytkemistä toisiinsa mutta että -sanaparilla: On tehty kaikki mitä pitää mutta että ei sitä koskaan tiedä. Sen jälkeen tarkastellaan lauseiden limittämistä: On ihan reporankana makaa.
Mutta että
Eräs talkoisiin osallistunut on kiinnittänyt huomiota mutta että -sanaparin käyttöön. Hänen mukaansa sitä kuulee urheilijoiden haastatteluissa ja esimerkiksi eduskunnassa esitetyissä puheenvuoroissa.
On tehty kaikki mitä pitää mutta että ei sitä koskaan tiedä.
Huolto kyllä testaa voiteet ja sukset mutta että aina kaikki ei osu kohdalleen.
Mukava baana mutta että paikoitellen oli aika mössöä.
Missään nimessä ei tule olemaan helppoa mutta että parhaani yritän.
Mitä tällaisella sanaparilla puheessa tehdään? Eikö saman asian kertomiseen riittäisi pelkkä mutta?
Mutta – jotain vastakkaista tai uusi näkökulma
Puheessa ja kirjoituksessa on tarpeen kytkeä lauseita toisiinsa ja myös ilmaista, millainen lauseiden suhde on. Sellaisia sanoja kuin ja, kun, mutta ja että käytetään tähän tehtävään. Mutta-sana kertoo, että sen aloittamassa lauseessa kuvataan jotain vastakkaista tai odotuksia rikkovaa suhteessa edeltävään lauseeseen (ks. Ison suomen kieliopin verkkoversio VISK § 1103). Esimerkiksi virkkeessä Päivi lupasi tulla aikaisin, mutta hän tulikin kuudelta kahta lausetta yhdistävä mutta korostaa sitä, että Päivi ei pitänytkään lupaustaan vaan tuli vasta kuudelta.
Kirjoitettu teksti kuvaa yleensä jonkin asian tai tapahtuman yhtenä kokonaisuutena. Keskustelussa puhujat sen sijaan vuorottelevat. Kun joku esittää vaikkapa kertomusta tai selittää jotain asiaa, kuulijat usein kommentoivat kuulemaansa tai pyytävät tarkennuksia kesken matkan. Tällöin kertomukseen tai selitykseen tulee katkoksia, ja keskustelu voi myös välillä kulkeutua sivupoluille.
Kun puhutaan, asioiden käsittely ei siis useinkaan etene yhtä suoraviivaisesti kuin kirjoitetussa tekstissä. Onkin tavallista, että puhujien on tarpeen kytkeä lauseitaan paitsi edellä esittämiinsä lauseisiin myös kauemmas aiemmin esitettyihin puheenvuoroihin. Tämän vuoksi sellaisia kytkeviä sanoja kuin vaikkapa juuri mutta ja että käytetään myös puheenvuorojen alussa ilmaisemassa, millä tavoin vuoro liittyy edeltävään keskusteluun.
Puheenvuoron alussa mutta ennakoi sitä, että puhuja on sanomassa jotain, joka ei aivan sovi yhteen sen kanssa, mistä edellä on puhuttu. Kun keskustelukumppani aloittaa vuoronsa mutta-sanalla, kuulija voi odottaa jonkinlaista vastaväitettä. Mutta ennakoi kuitenkin usein myös lievempää vastakkaisuutta. Se aloittaa puheenvuoroja, joissa käsiteltävää asiaa tarkastellaan uudesta näkökulmasta tai joilla palataan varsinaiseen aiheeseen sivupolun jälkeen. (VISK § 1034.)
Että – kertaus tai päätelmä edellä sanotusta
Kirjoitetussa kielessä että-sanalla ei ole yhtä selvää merkitystä kuin mutta-sanalla. Kahta lausetta toisiinsa liittävä että kertoo vain, että sen aloittama lause täydentää edeltävää lausetta (Sanoin heille, että me olemme liian pieniä. On hyvä, että asioista puhutaan.) (VISK § 819).
Kirjoitetussa yleiskielessä että-sanalla ei voi aloittaa virkettä tai yksittäistä lausetta. Sen sijaan puheessa vuoron aloittaminen että-sanalla on tavallista, ja silloin sillä on myös selvä tehtävä. Vuoronalkuinen että on puhujan keino ilmaista, ettei hän ole kertomassa mitään aivan uutta vaan on esittämässä kertauksen tai päätelmän jostakin, jonka hän tai joku muu on jo aiemminkin sanonut (VISK § 1032).
Entä mutta että?
Yleiskielen talkoisiin lähetetyt
havainnot mutta että -sanaparin
käytöstä kuvastavat sitä puhutussa kielessä yleistä ilmiötä, että lauseita
voidaan kytkeä paitsi edelliseen lauseeseen myös kauemmas aiempiin
puheenvuoroihin. Esimerkeissä mutta-sana
osoittaa, miten sen aloittama lause liittyy edelliseen lauseeseen. Lauseessa
sanotaan jotain, joka on vastakkaista suhteessa edellisessä lauseessa kerrottuun
tai tuo siihen toisen näkökulman: On
tehty kaikki mitä pitää mutta että ei sitä koskaan tiedä. Huolto kyllä testaa
voiteet ja sukset mutHuolto kyllä testaa
voiteet ja sukset mutta että aina kaikki ei osu kohdalleen.
Että-sana kytkee puolestaan lauseen kauemmas aiempaan keskusteluun. Vaikka että ei näissä muistiin merkityissä esimerkeissä aloitakaan puheenvuoroa, se toimii kuitenkin samoin kuin vuoron alussa. Että ilmaisee, että lauseessa kerrottu asia on kertausta tai päätelmä siitä, mistä on jo aiemmin keskusteltu. Esimerkit eivät tarjoa tietoa tuosta aiemmasta keskustelusta, mutta keskustelukumppanit ovat todennäköisesti jo puhuneet siitä, että aina voi tapahtua yllätyksiä ja että tällä kertaa voitelu ei ihan onnistunut.
Lauseet limittäin
Yleiskielen talkoisiin on lähetetty havainto myös toisenlaisesta puheessa esiintyvästä, lauseiden välisiin kytköksiin liittyvästä ilmiöstä. Ilmiön havainnut kuvaa sitä näin:
Noin kahden vuoden aikana olen havainnut lukemattomia kertoja ilmiön, joka esiintyy pääasiassa puhutussa kielessä, esimerkiksi haastattelutilanteissa. Lauseen alkupäähän tulee lähes huomaamattomasti ”on” ja vähän myöhemmin varsinainen predikaatti. Kyseessä ei ole liittomuoto, vaan indikatiivin preesens.
Samassa lauseessa on siis kaksi verbiä, ikään kuin kaksi lausetta olisi sulautunut yhteen. Havainnon lähettänyt tulkitsee rakennetta aivan oikein. Kyse ei ole liittomuodosta vaan puhutulle kielelle ominaisesta rakenteesta, jota kielentutkijat nimittävät limittäisrakenteeksi (VISK § 1015–1017). Puhujat itse tai kuulijat eivät tätä ilmiötä kuitenkaan yleensä huomaa.
Ensimmäisenä verbinä limittäisrakenteessa on useimmiten olla tai muu merkitykseltään väljä verbi. Rakenteen jatkuessa kuvaus täsmentyy jollain toimintaa tarkemmin luonnehtivalla verbillä. Isossa suomen kieliopissa on muun muassa seuraavanlaisia esimerkkejä limittäisrakenteista:
Me oltiin kerran Purosen Matin kans mentiin ensin Sentraaliin.
Mä otan tost ne isot kivet kaikki vyörytän tonne alas.
Tultiin viime yönä joskus yhen aikaan oltiin perillä.
Limittäisrakenteessa kumpikaan verbi ei ole ylimääräinen. Kyse ei ole myöskään puhujien lauseopin hämärtymisestä. Vaikka rakenteessa on kaksi verbiä, se on yksi kokonaisuus ja myös lausutaan yhtenä kokonaisuutena. Puhuja vain aloittaa yhdenlaisella, useimmiten kuvattavaa tapahtumaa yleisemmin esittelevällä rakenteella. Siitä hän siirtyy sujuvasti toiseen, tapahtuman kulkua täsmentävään kuvaukseen. Kokonaisuuden keskimmäinen osa (kerran Purosen Matin kans; ne isot kivet kaikki; viime yönä joskus yhen aikaan) toimii sekä alun että lopun osana. Tutkijat ovat havainneet vastaavanlaisia limittäisiä rakenteita myös monissa muissa kielissä.
Arkisessa puheessa käytetään myös sellaisia limittäisrakenteita, joissa puhetoimintakin vaihtuu ikään kuin lennossa. Puhuja voi aloittaa vuoronsa epävarmuutta ilmaisevalla kysymysrakenteella ja siirtyä siitä suoraan väitelauseeseen:
Olitkos sinä lomallahan sinä olit jo.
LIISA RAEVAARA
Talkoot jatkuvat
Yleiskielen seurantatalkoot jatkuvat. Kaikki havainnot ovat hyödyllisiä, myös uudet havainnot tässä tekstissä mainituista piirteistä. Havaintoja voi lähettää lomakkeella, johon on linkki alla.