Sallan näyte
Sallan murre kuuluu peräpohjalaisiin murteisiin.
Jaakko Ketola (JK), s. 11.4.1882 Sallassa Kallungin kylässä.
Haastattelu on tehty 26.7.1963 Sallassa Kallungin kylässä, haastattelijana Paavo Leinonen (PL).
Signum: 2937: 1.
PL: Onko teillä nyt ennää poroja?
JK: eijj_ole, min_el làettanuk kun tulin tuolta, evakosta nii em minä laetta- kum minä tunsiv vanhuuvvenni jo NII, että sielä kum pitää olla myötä(äm matkasa nin, kum poroja, porot jolla on. èi ne sill_että minä, làeta ja tuola, piä mutta ne pitä [!] olla hòetamassa aena niitä, sielä jä, ja keräämässä kokoho ja merkitä vasat ja, sillä laelA, ja rappaat [!] tappoporot ja, sillä laela sielä pitäs olla myötääm matkassa kyllä niin̬, yksin tuumin̬, tòestem poromiesteŋ kaNs, ei se muute menestyp porO.
PL: No muistatta minkälaenen se teijjäm, merkki oli?
JK: muistaa̰.
PL: Sanokaapa!
JK: muistaa̰ sE, se_oli oikia poikki, haŋka alla ja, èi kun tuota oikia poikki haŋka päällä ja pykälä alla ja vasev vitaha ja pykälä pääle. ja sitt_oli tòenem merkki, oikea poikki haŋka päällä jä, vasev vitaha ja kaheŋ kàotta vita oksalla kiini ja pykälä päälle, ja sitte oli kolomas merkki, oikia poikki haŋka päällä ja vasev vitahaa̰, se oli kolomas merkki, kolome merkkiä mulla oli.
PL: No mistä se johtuu että teillä kolomem merkkiä oli?
JK: no, m- minä sillä niitä merkki(ä että tuota niiŋ kul lapsia, täälä kur ruukasit lapsile merkitä niin tuota, àena, vasaN, joo, joo niitä merkki(ä mulla, karttu sillä. ja on täälä merkki(ä niit_oo̰, usijampiki vielä yksiilä, joo.
PL: No mitenkäs niitä tuota, nuo porot syksyllä sitte, saahaan tuolta, kokkoon?
JK: joo nehän, ku tulee, lumi niin tuota, nehän lähetäh̬än̬ sittä, poroja hakema [!] ja kokuamah̬a siel_o, yksi poro oteta(a vetoporaksi [!] ja, nii lähetää vetä- viijjää àeta(an̬ sittä, jòukko ja, siitä otetaan tèorastusporot ja tèu̬rastetaaj ja, mikkä eloho jätetä ni ne, löysätä ulòs.
PL: No mistäs ne, teurastusporot?
JK: ne_oo̰, ne tèorastusporot semmosija kun, esimerkkiis tänä talavena nin tuota, se_on toesela vuojella, elikkä se_oo̰, no tòesella vuojella jok_on̬, purrahan niin tuota, kuohitah̬A, poro, se_on sittɛ nii, seoraavana, syyssä jo niin, tuota, lihaporo. se_oo̰, se lihoo ni ei se lihos se kun se_oo̰, tuota kuohittemattA, se joka oo̰, se_o niin̬, laiha ja kurija syksyllä ettÄ, ku se kiimoo syksyllä poro. mutta ne jokka, jokka kuohitah̬A nii, ne ol lihavat.
PL: Vam porollahan nimi vaihtuu aina iäm mukana?
JK: joo niḭ se tekee, niit_on [!], ne_on [!], se on niin tuota, vùorsa on, tòesella vuojella, elikkä tòesena talavena vùorsa, ja sitt_on [!], sitt_oŋ kosòtus ja, s- mikä se_oli se kolomas min_e muistakkA, s_oli kolo-, kolome nimi(ä niitä vielä nii, ijäm, ijäm perusteela se ikä sillä laela sanottihi nii. se, sen saa arvata että m-, i-, vanahak_oŋ kun, muistelis että miŋkälaenen nimi on nii.
PL: Mikä se urakka oli?
JK: urakka oli se jok_oli, jota niiŋ kuṵ nyt, nyt, tämäŋkeväinev, vasikka ni, elikkä toesela vuojela urakka oli, joo, se ku toesele vuojele meni se oli urakka se, ja s_oli tòesela vuojela se, ja, sittä s_oli, vùorsa, kolo-, taas, sèoraavana talaVENA. ja niitä jo kuohitti(in niitä, kun sanottii urakaks niitä kuohitti jo, ja net_ulit [!] tèorastusporona jo syksyllÄ, joo.
Litterointi teoksesta Sallan murretta. Suomen kielen näytteitä 12, s. 54–57.