Kittilän näyte
Kittilän murre kuuluu peräpohjalaisiin murteisiin.
Hilja Takkunen (HT), s. 30.3.1889.
Haastattelu on tehty 16.7.1964 Kittilän kirkonkylässä, haastattelijana Eeva Honkala (EH).
Signum: 4090: 1.
EH: No se oli sillon teidänkin nin ko lapsena ollessa ni se huushollihomma ni aika lailla toisellaista tietenki ko nykyää?
HT: voi voi kyllä oli toisellaista ei ole ollu ei ee- minun sisko näki ensim̆mäisen auton. tsiellä huilaamassa ja een, mie tuota äiti se vishiin oli nähny autoja autoja enneŋki, tieteŋki hään_oli nähny, mutta miun sisko tuli ja sa- sieltä ulko(a ja, ja sanno että "mikä oli se kone joka siel vaa tippu ja möyrästi" [nauraa makeasti] joo, ja äiti, ihmetteli että no kyllä se tieteŋki oli taisi auto se ny oli kyllä sen ajaŋ kul- voi voi kyllä oli, ei ku hevoskyytillä meni minne minne ja mie olen tehny veikkoset, niin että, peltojakin tehthin nim poroilla, kaksi porowa rinnan niŋ ku niŋ ku ainaki, niŋ ku valjashevoset, ja niitä piti taluttaa ja isä̀ se sitte ohjas tuota, m- mei- meltakhi sanothin semmosta se eij_ollus niir raskas ku aura., ja niin tehthim peltoja ja ja niin niillä poroilla. sillä lailla nii.
EH: Miten se poro poro pellontekoon eikös se ole vähän tämmönen äkkinäinej ja tuommone?
HT: ei se ole kyllä ne vain niim marsit siiŋ ku niitä talutteli nautsiin (?) niil lyhyestik kiin niiŋku hevos- niiŋkun hevoset nyt ku- nyt panhaav vaan ni sais siiŋ ka. hm.
EH: Siin_oli teijän talo- oltava siinä taluttamassa?
HT: joo minun minun ne täyt taluttaa ja, isä sitte ohjas sitä, melttAA mitä-
EH: Minkälaine –?
HT: mut sit kaa- karhittemhaan niiŋ karhi oli ja, niiŋ karhi oli semmonen että, ei se ollu näinä raskhaita karhi(a se oli vähäŋ keveämpi mutta rautapiit vaan, ja mie se, taluttelin sitte niitä, seŋ karhin niissä ja niin se karhi tehthin sekàsij ja samam puolat siŋ kansa niin se aina se oli se yksi poro jakso vettää mutta, sitä melttaa eli auraa ei jaksanu yksi se ka- piti olla kaks.
EH: Jaa mitä se puolaaminen oli?
HT: no semmonen että silitethään näiŋ kö, näin, ikää hyvät, se on se jyrä ä- e- puo- ennen sanothim puolaamiseksi mutta nyt nyt se on se jyrä, JOO joo.
EH: No tuota, pitikö sitä muissa ulkohommissa ollas sitten?
HT: voi mie olem pannu aitaa, mie olen tehny puita hakannu halkoja, mettässä kaatanu ja ajanus sitte, sittek ku hevonel laitethiiŋ kun kotitalho- ee- minuŋ koti(ani, mie ajoin sillä, pui- ee- hakkasim metsässä kesäpuut ja niin ja – – koti(a ja, ja niin se, net te- tehthiij ja sitte tehthii halot sit mie olen tehny halkoja pannu aitoja ja, ja ja ollu ku ei ollu, miuŋ kaikkiin nuorin veli, ollu miestä ei ollu muuta ku se vanha isäNTÄ (?), niin kyllä ei sitä ei ei kukhaan uskok kuiŋka se oli raskasta se on lapsuu(est astip pitänyt tehät töitä.
EH: Mitenkäs se aijampanoki käypi noin naisihmisellä?
HT: nii siitä tuli niin hyvä, ei aivan niiŋkum miehet olis panheet.
EH: Minkälaista aitaa te panitte?
HT: no semmosta semmosta hie- aitaa elikkä se on semmosta sorkka(aitaa vaikka miŋkälaista aitaa, monem monem monetui laista, niin eihän sillon ollun näitä piikkilaŋkoja, ei pui- kum puusta se piti kaikki tehäj ja niitä pitiki pannan niitä aitoja nii et sillon, vathan alle – – eihän niitä näil laijunnettun niiŋkun nyt että ittek kukaneŋki, täopsiin siellä net piti (?) niin tykki(äj jos niitä oli niitä niittyjä sielä, aijataan niitäkij jos oli lehmää saatavISSA. ja ei mitääm muuta määrää kyllä se oli kauhe(a se se homma ja, ja kaikki tehä itte ee- kaikkit tehä niin aijaalaŋŋat ni ja ja ja sen semmoset ja kuu- ja käyvvä heinä, l- toisesta paikkaa.
Litteroinut Päivi Markkola.