Someron näyte
Someron murre kuuluu lounaisiin välimurteisiin.
Olga Mäkilä (OM), s. 22.7.1887 Someron Ollilassa.
Haastattelu on tehty 8.10.1960 Somerolla Paltan kylässä, haastattelijana Pertti Virtaranta (PV).
Signum: 579: 3.
PV: Kuulkaas, minkäslaiset uunit olivat?
OM: no ne oli simmoset, tavaliset, et, ei ne ollun nyt tämmäsek kun ny(ttek) käytetään noit, noit_ovviikin tommosii, ne on malmisii taikka mitä rautasii hei(l) [pro ne] lienen (nyt) heil_oli puiset_ovet, pistettii(n) siihen vaa(s) suulla [pro suulle], ja se kesti vaa(n), lämpöö sit niin_et saatiin vaan silläkiŋ kypsäks. simmos se sit_oli siihen_aiKAA.
PV: Oliko ne ninkun kivestä vai?
OM: kyl net tiilis ['tiilestä'] sentään_oli uunit mut, mut siin_oli sit simmonem muuri et siin_oli se suuri kivi. oikeen tasaanen kivii siin, siin sai istuut lapset ja siin sai vaikka mnukkuut, nukkuukkin niin sen munta nukkuskin semmost kun, olivat, yätä. se oli suur se se muuri.
PV: No kuulkaa, siinäkö leivottiinkin vai?
OM: nii samas huanees leivottiin nii(h). ei, mun_isälläin_ollukkan sit_uunimuurii ollenkaaŋ kun, oli vaan semmonen, muuri kun, mikshän sanotetaan kun kakluuniks taikka miks ne ennemmuinaan nimitettii(n) semmoset, kun saatiir raakku vaam pistäät jä, ennemmuinaan_oli sentät traakut jos joku teitist muistaa ei tieðä.
PV: No mitäs siihen raakkuun pantiin?
OM: sehem [harv.] pantiin pataan jotta se pali ['paloi'] tulen kohðal sit jä, ja samaal sit kahvippannu [sic!] pantiin johoonkin koukkuun riippumaa. se oli simmost sihen_aikaa. kun_ei ollu hellaa. jälkeempäin kylläkin_on siälläkin_ollut hellat se nyt,. siel_on nyt uuret_asunnot. kyl siel_on nyt joka lai[sta].
PV: No kuulkaa siinä oli siinä uunin edessä sitte simmonen kolo.
OM: see oli simmonen, niiŋkun, tommonen suara, suara se vaan_oli niin siin sit käännettiin simmoner raakku vaa(s) siiheen_ain sit, (ku ei,.) siin_oli simmonen hyllykkö jä sit mahtus siihen mukaavast_aina se raakku ja, sis se käännettii(n) taas tuleel siit tommottAA.
PV: Miksikäs sitä paikkaa sanottiin misä se tuli oli?
OM: em mää tiärä sitä sem paremmam, muuris vaam puhuttii. ei sitä sem parempaa, nimmee tainnus sel_olla em mää muista.
PV: Mihinkäs ne hiilet verettiin?
OM: jaa uunist. ei siit_isoo, siip pesäst tuus sehän_otettiin_omiin_astiaas jos liikaa tuli, mut_uunist verettiin sihen, sammaam pessään sit kun_uuni, sit taas, verettiin puhtaaks. nii sihen palammaan [sic!] siv van sihen sammaan misä raakkukin_oli. simmoner raakunimiseks sanottiiŋ kyl, (– –) tietää., varmmaav [sic!] (vai), viä(l), on nähnykki.
PV: No peitettiinkös ehtool noi(n), hiilet?
OM: eei niit mittääm peitetty nes sait,. lämpöö sisälpäi vaa. suuri vanha huanen ni se tarttikin lämpöö.
PV: No viäläkö aamulla saatiin siittä valkee?
OM: heei, kyl se taas_uurestas täyty sytyttää. no, taisi joskus,. kyl_isopappavainaa ni, meni yälläkij joskus, simmosen ranstakan kans sem pöyheetsä [?] hiilet_uurestas palamaan tuli lämpöö sit hänem mielestäs_uurestas. kum mää nukkusin isopappam pualella kun, siäll_ei mahtunu(k) kum meitil_oli piänempi huanem mun_isälläi(n).
isopappa mylläs vällii, tuvan_uurestas palammaan [sic!] ja pellit kiin_et siit saaraan häkkääkim mut_ei se siit parantunus se oli vanha miäs se, se eli niiŋ kauvan_et se tais_olla yli yhreksäŋkymmeŋ kun se kualI. hän tahto lämpöö. ja kyl ne lämpysii siihen_aikaaŋkin huaneet_oli sentään em mää tiä, eihä niis palelukan, vaikkei ollut tupliikan (– –).
Litteroinut Mika Kukkola.