Alastaron näyte
Alastaron murre kuuluu lounaisiin välimurteisiin.
Frans Rantala (FR), s. 18.1.1883 Alastaron Virttaan kylässä.
Haastattelu on tehty 24.7.1967 Alastaron Virttaalla, haastattelijana Jorma Rekunen (JR).
Signum: 6932: 1.
JR: Onkos täälläpäin kuulkaa, täällä Alastarolla ollus sillov vanhaan aikaan noita tuulimyllyjä?FR: jaa tuulimyllyjä? ei Alàstarol_olì hyvìv vähä̀, ei siäl_ollup paljo tuulimyllyjä mutta kyllä niitä siäl olì joŋGuv̆ verra. tual̆lappäi niiŋGu Melliläsä päin nin ja, sitten, Loimmaal̆la niŋ kyllä niitä olì jo, meltteij [= miltei] jokà talòsa, tuulimylly.
JR: Siälä näkkee viälä, jonkun nykki hahmosas.
FR: kyl siäll̆ä niitä kai, om mutta ne on melkei hävìny muttà niitä museot-, -myllyjä on sit nyt kunnostettu aina vähä̀ jokà pitäjään̬, melkei.
JR: Olikos, täsä näissä kylissä...?
FR: ei täsä̀ kylä̀sä ollu yhtään tuulimyllyä, ei Virttaaŋ kylä̀s_ol_yhtään tuulimyllyä, minum muistoon_aikana kummiŋGa eit täsä̀ kahreksaŋkymmene vuaren_aikana olè ollu. mut, en en Diär jos joskus_om mahtanu olla, mut ei eeŋ Guul̆lu vanhemBaiŋGa miästeŋGä Buhùvan_et_olis_ollu.
JR: Mikääs siinnä oli kun niitä täällä ei ollenkam pruukattu?
FR: tääl_oli noita piäniä vesìmyllyjä täsä̀, Virt-, täsä̀ki tämä̀ki mylly, se täsä̀, ympäristön sentääj jauhoisa pitì, jollain Davàl̆la eikä sitä̀ viljaaka nim paljon_ollu alkuaikoin_että sitä̀ olis nin, runsaasti olluk käyttääk(KÄ). täsä̀ ym-, nämä̀t_ympäristö̀n niŋ Gyl se tyyrytti tosà ja, sitten_oli tual̆la Orìppääm myllyn, se siäll_olì taas myllyt ja, ja sitte käytiin tosa, VamBulasa sitte ei täst_ook ko kymmeneŋ Gilomètriä sin tost_ylì kaŋkaa. siäll_oli taas monDa myllyä, kolmekki kummiŋGi, neljäki, niin ni, siin joèsa, Loimijoe rannal̆la.
JR: Kyl mar net tuulimyllyk kaiv vähä huanoja oliki?
FR: nii, tuulela nes sitte kävì jos kävì ja, välistäis lensi siivek kan̬s menèmään̬ tuulem mukàna.
JR: Eikös niitä ollu useemman sorttisia niitä, tuulimyllyjä?
FR: ooli. olì semttia, toisia me-, olì haràkkamyllyij ja, òli sanòttii mamsselimyllyjä muut toiset. ne olì hiuk̆ka erìlaḙset toinen_oli semmone ko, sê̟ hytti alko maasta, ja, sit toisesa oli semmonen_et_oli semmonen, koppi maasa ensi ja siit̆tä alko vasta se mylly, siäl̆lä kopìm Bääl̆lä. ja siäll_oli sitte, semmonem, pitkä, taŋGo siäl takàna ko se kiär̆rettiin̬ sitä̀ myllyä aina sinneppäi ko tuuli puhàlti. my- mylly kiäres, siälä, sen, akselinsa ympäri.
JR: No, se täyry kai olla aikamoinen tuuli ennen kun se, oikee hyvin käve?
FR: mimmottella paikkaaki se juur sattu olèmaaj̆ jos se olì hyvin sem- avònaisel̆la paikal ni se kävè vähä̀ piänemmäl̆läki tuulel̆la. minä̀ en_oikeen olè, kunn_en_olèk koskaan ollut, ollut tuulimyllysä, mutta, tiäräv vähä̀ senn_et millai seŋ Gan̬s pelàttii. èikä sillä monDaa sä̀kkiä päiväsä saanum̆ mutta ko se jokà talòsa olì ni, ko se aina pyäre ko tuules ni, sit_aina tulì.
Litterointi teoksesta Alastaron murretta. Suomen kielen näytteitä 25, s. 47–52.