Siirry sisältöön
Haku

Joulunviettoa Juupajoella

Orilahden talon vanha emäntä Aino Lampinen (s. 1882) kertoo haastattelijalleen Pentti Soutkarille lapsuutensa joulunvietosta. Haastattelu on tehty 15.7.1967.

Alleviivatuista murresanoista on esitetty levikkikartta sivupalstalla.

– No jouluaattona, lämmitettiin sauna?

–  Juu aikasi. Muv vaarini oli ennen äirelles sanonuk kun äire tähän, tuli nin sillo ensimmäisenä vuanna nin, se oli sanonus sille... äite puhu sitte että noin, "ettäs sen tiälät sitte että, kahren aikaan saunaan, jouluaattona ja, kello kuus, jouluehtoollinem pöylässä". Ehän se mittään siihem mutta kun se oli vanha isäntä nin se... äite oli nuari kanssa kun se tähän, Haavistosta tuli tualta Orivveleltä siihe. Äite puhu sitte että kuinka vaari puhu. Kyllä minä vaarim muistan - -.

Saunassa käytiij ja, sittes syämääv vaa, yhtä suarastaa. Mutta isä ei, koko yänä antanuk kennenkään sitten nukkuakkaa, kun oltiin syäty nin... eikä - - auttanut tupatakkaan kyllä me valvottii, piiat ja rengit oli yhtä, hyviä, valvomaan ku... ja kaikki jouluvirret isä veisas. ja veisattii.

– No tuatiinko olkia pirttiin?

– Ei yhtään, minun aikanani eikä mittään että minä ennääm muistanu, eikä pärreillä vuarattu o.

– Mutta semmosta kuulitte puhuttavan?

– Kuulim minä puhuttavan kovasti ja, kylähäm mekih hojettiin kun suaria rukkiin olkia oli mutta isä ei antanu myären se, pelkäs aina että kun takka pirtissä oli ja siinä oli, iso, koivusista halloista valkee melkeem palo kaiken yän nii se pelkäs aina stä valkeeta että, jos häilähtää, permannolle. joo.

Kirkkoon oli lählettävä sitten, kylähäm me lapset oltiin ensimmäisenä kun ei täälä Juupa- Juuva-... se oli Juupaa sillo, mutta, tonnet tartti sittem mennä Orivelen kirkollem mentiin taikka kirkkoo. Kahlella hevosella kumminki. Isä, ei antanu... Piioista ja rengistä tartti lähtee –  no setä, oli, kyllä hyvä lähtemään sittek kanssa ja, isä meittiä sitte kuskas kuarmallisen aina lapsia sinne, joulukirkkoo. Orivvelen kirkkoo. Oli pakkanen toisinaan nin kova että kypenöitti mutta ku hänneev vylläs ittensän ni... Pehulan tasasella ajovak kilpaa vällii, nin kovastis sitte kum pois päin tultiin että, mukulat oltiin silmäk kyynyssä reessä.

– No oliko kirkko silloj jouluna nin kun, juhlavampi?

– Ooli, kyllä oli, vaikkei ollus sähköö, Orivvelen kirkos enempää kum missää... tossakaan kirkossa, mutta noin, kynttylöitä oli nin tavattomasti. Ja sitte kuv viätiin, kynttilät kum, ehäm minäkään omin neuvvon ni huanona [= pieni, heikko] siä mutta ku äite oli sitte aina sitte, mukana nin, äitillä ja isällä oli sittek kanssa kynttilät, ja talikynttilät. Äite teki talikynttilöitä ja minäkin kastelin niitä kirnuun, jo sitte ja, että jokkainem penkkiin etteensäs sittek kynttiläm pani.

Hämäläiset kirkkoreet (Urjala v. 1931). Kuva: Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.
Hämäläiset kirkkoreet (Urjala v. 1931). Kuva: Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.