Sanakirjantoimittajan työpöydällä: nuttuskehveli

Sanakirjantoimittaja kohtasi aineistossa kotimurteestaan tutun sanan.

Olen viime kuukausina kirjoittanut sanakirja-artikkeleita nu-alkuisista sanoista. Vastikään nousi sanalippaasta tuulahdus kotiseudulta: nuttuskehveli! Nuttuskehveliksi (tai meillä päin se on kyllä nuttuskeheveli) kutsutaan vähän saamatonta ihmistä, nahjusta tai nössöä toisin sanoen.

Suomen murteiden sana-arkistossa ei sanasta ole niin kovin vanhoja tietoja, jos ottaa huomioon sen, että arkiston vanhimmat sanapoiminnat ovat 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Kyseessä on kuitenkin selvästi peräpohjalaismurteiden sana.

Tietoja sanasta arkistoon on alkanut tulla 1960-luvulla: vanhin on Ylitorniolta vuodelta 1960. Sanalipun mukaan nuttuskehveli on hidas ja saamaton, mutta samalla hyväntahtoinen ihminen. Lipussa on myös merkintä, jonka mukaan sana oli jo tuolloin tavallinen. Alatorniolainen selitti vuonna 1961 nuttuskehvelin olevan ”saamaton uneksija”.

Ylitornion ja Alatornion lisäksi sanasta on arkistotietoja Rovaniemeltä, Tervolasta sekä itämurteiden puolelta Posiolta. Sana tunnetaan todennäköisesti yleisemminkin; minäkin muistan sen jo lapsuudestani, vaikkei kotipitäjäni kuulukaan noihin edellä mainittuihin. Kaikki sanat eivät vain ole osuneet kerääjien haaviin.

Mikähän mahtaa olla nimityksen tausta? Kehveli tunnetaan laajalti suomen murteissa, ja tutuin lienee sen käyttö lievänä kirosanana. Myös lurjusta ja heittiötä on sanottu kehveliksi. Pohjois-Suomessa taas kehveli on (ollut) ennemminkin osaamaton ja saamaton, nuttuskehvelin tapaan. Alkuosan nuttus- lähtökohta on epäselvä; tosin savolaismurteista on joitakin tietoja nahjusta tarkoittavasta sanasta nutus. Toisaalta alkuosalla on ehkä vain korostettu sanan kuvaamaa ”kehveliyttä”.

Kun selaa sanan verkko-osumia, saa vähän sen vaikutelman, että nykypäivän nuttuskehvelit ovat lähinnä vain saamattomia, eivät enää niinkään hyväntahtoisia uneksijoita. Kyse voi olla tietenkin myös näkökulmaerosta. Joka tapauksessa ilahduttaa, että nuttuskehveliä ei ole unohdettu.

Teksti: Kirsti Aapala

Murreinformantti Ruotsin Länsipohjasta: ”Älä sie laisku kysymästä vaikka mie makkaan.” 1932. Kuva: Inkeri Tuovinen.

Palaa otsikoihin