Sanastaja 2020 -blogissa ja somekyselyissä tiedusteltiin tämän vuosituhannen kielenkäyttäjien tuntemia murresanoja arkisilta elämänalueilta. Kysymyksiä julkaistiin vuoden 2020 ajan noin kerran kuukaudessa ja vastauksista esitettiin poimintoja tässä blogissa. Blogia ja kyselyitä toimitti Suomen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervonen.
Vaja, liiteri, kuuri ja suuli
Mukare, käikäle, jytynen, nytynen. Viime kerralla Sanastaja 2020 -blogissa tiedusteltiin epämääräisen muotoisten kappaleiden, kimpaleiden ja möhkäleiden nimityksiä. Kysely keräsi joukon hilpeitä ja onomatopoeettisesti kuvailevia sanoja.
Kokkare, kökkäre ja kikkare!
Voinokare, jääkokkare ja kokkareita isompia ovat lumipaakut.
Minulle kivenjärkäle on monta metriä korkea yksittäinen kivi metsässä ja sitä pienempi on taas kivenlohkare ja sitä pienempi on kivenmurikka.
Iso kivi on meilläpäin murkula.
Vastauksista ilmenee, että koon lisäksi sana kuvaa usein tietynlaista kappaletta esimerkiksi koostumuksen, kovuuden tai kosteuden perusteella.
Jäiset lumipaakut: pieni (noin alle 30 cm halk.) on kökkäre, tätä isompi on kääkki. (Jyväskylä, juuret Keski-Pohjanmaalla.)
Minulle jäi vamman jälkeen nilkkaan ihon alle pahkura, josta itse käytin juuri pahkura-sanaa tai möllykkä-sanaa. Oli hauskaa kun osteopaatti sitä tunnustellessaan sanoi "täällähän on oikein tälläinen kunnon knölli", muuten hän käytti paljon lääketieteellisiä termejä.
Kiisseliin saattaa joskus joutua klimppejä, mutta mummini (pohjoisesta, Sallasta) sanoi aina kettusiksi (yks. kettunen) tai ketuiksi. Itse sanoisin nykyään [Turun seudulla] ehkä knööliksi.
Mäkänen [Peräpohjolassa] on pieni (roska)kikkare, usein koostumukseltaan pehmeä ja ehkä vähän kosteakin. Prototyyppinen esimerkki mäkäsestä on moneen kertaan niistetty ja mytyksi kääritty nenäliina, laukun pohjalle unohtunut puoliksi syöty suklaapatukka tai vaikkapa paperiin kääräisty omenankara.
Monet yleisöhavainnot käyvät yksiin Suomen murteiden sanakirjassa tai Suomen murteiden sana-arkistossa olevien sanatietojen kanssa. Arkistotiedot, joiden pohjalta sanakirjaa toimitetaan, perustuvat vuosikymmeniä sitten tehtyyn murresanaston keruuseen.
Esimerkiksi edellä mainittu mäkänen, samoin kuin mäkä ja mäkäpala, merkitsevät arkiston sanalippujen mukaan lapsen syömättä jättämää leipäpalaa keski- ja peräpohjalaismurteissa. Kokkare, kökkäre, knööli ja knölli jo ovatkin julkaistuna sanakirjassa.
Halkoliiteri, kalustosuuli
Tämänkertaisessa kyselyssä tiedustellaan kansanomaisia nimityksiä kylmille piharakennuksille. Millä nimellä kotiseudullanne kutsutaan vajaa, liiteriä tms. varasto- tai suojarakennusta? Ovatko esimerkiksi hiisa, kuuri, kömmänä, maliisi tai suuli tuttuja? Voiko ladossa säilyttää muutakin kuin heinää? Vaihtelevatko nimet varaston koon tai sisällön mukaan?
Vastata voi tämän blogin kommenttikentässä, Kotimaisten kielten keskuksen Facebook-sivulla tai Twitter-tilillä. Sosiaalisen median kanavissa aihetunniste on #Sanastaja2020.
Vastauksia tai vastaajan yhteys- tai muita henkilötietoja ei tallenneta Kotukseen niiden käsittelyä pidemmäksi ajaksi, mutta poimintoja niistä voidaan julkaista nimettömänä Sanastaja 2020 -blogissa.
Palaa otsikoihin | 21 puheenvuoroa
Työskentelin nuorena Turun Telakalla. Siellä vanhat jermut puhuivat "Nurmen suulista". Se oli jättimäinen teollisuusrakennus. Sen paikalla oli kuitenkin, kauan sitten, ollut suuri lautarakennus, jossa oli ollut työnjohtajana Nurmi. Näin ne nimet siirtyvät.
Kuuri on minulle täysin vieras sana.
Haalissa sen sijaan säilytettiin karjanpitoaikana esim. jyviä laareissaan. Siellä oli muutakin karjanpitoon liittyviä asioita, kuten mylly ja jauholaarit.