Sanastaja 2020 -blogissa ja somekyselyissä tiedusteltiin tämän vuosituhannen kielenkäyttäjien tuntemia murresanoja arkisilta elämänalueilta. Kysymyksiä julkaistiin vuoden 2020 ajan noin kerran kuukaudessa ja vastauksista esitettiin poimintoja tässä blogissa. Blogia ja kyselyitä toimitti Suomen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervonen.
Sanastaja 2020
Viime kerralla Sanastaja 2020 -blogissa kysyttiin: millaisia pilkkanimiä (eli köllinimiä) naapurikuntalaisille tai vaikkapa naapurikaupunginosan asukkaille tunnetaan? Naapureiden välillä on aina esiintynyt vertailua ja kilvoittelua, mutta loppujen lopuksi nimittely on tainnut olla melko hyväntahtoista kiusantekoa.
Vastauksia kyselyyn tuli melko vähän, mutta monet mainituista nimistä ovat vuosikymmeniä vanhoja, samoja kuin Suomen murteiden sanakirjassa.
"Yläneen ylpeät ja Pöytyän pöllöt" lohkaisi minulle auralainen... niinpä niin...
Muistan, että on puhuttu Kärkölän kärnäpäistä. Äitini oli Kärkölästä.
Riäkkylän rustokorvat, Uukniemen muikkumahat, Tarnalan tyykkipöksyt.
Huittisten hullumies ja Lopen uupuneet.
Tervolan ämpäripäät.
Porin pirut ja Rauman kokoperkeleet.
Ainakin yksi vastauksista oli selvästi uudempi:
Simpeleellä 90-luvulla (kouluikäisten kielessä) parikkalalaiset olivat sarvikuonoja ja änkiläläiset ufoja.
Hyvä oivallus oli blogiin tullut kommentti: siinä missä yksikieliset naapurikuntalaiset keskenään, myös suomen- ja ruotsinkieliset saattavat nimittää toisiaan keksimillään nimillä.
Ruotsin kielen sanastossa me tämän blogin lukijat ja tekijät olemme finnkolingeja. Siinä ei pilkkaa tarvitse nähdä. Jos vaikkapa laivaväessä oli kaksi suomenkielistä, jotka työn lomassa toisilleen huutelivat, kai ne sanomiset alkoivat "kuule". Vastaavasti olen kuullut ruotsia sanottavan höördukieleksi.
Kekrin ja pyhäinpäivän alla kartoitetaan syyspimeässä vaeltavien hahmojen nimityksiä. Kekrimörkö on Suomen murteiden sanakirjan määritelmän mukaan hassun ja pelottavan näköiseksi pukeutunut ihminen, joka
kekrinä kiertelee talosta taloon.
Jotkut möröt uhkasivat särkeä uunin ja
vaativat kestitystä, jotkut merkitsivät ruokia saksinokallaan. Kekrimöröillä
peloteltiin lapsia muulloinkin kuin kekrinä.
Kekrikiertelijälle ja uskomusolennolle tunnetaan lukuisia muitakin nimiä, kuten kekrihönttö, kekritär ja kekriäinen. Köyrinä laettaneet
ruuvvat, että köyrijäeset tulloo yöllä syömään, on Pohjois-Savossa Tuusniemellä kerrottu.
Millaisia eri merkkipäivinä talosta taloon kulkevia hahmoja teillä päin tunnettiin? Punanuttuinen, useasta perinteestä muovautunut joulupukki on maailmankuulu, mutta vieläkö on kekri- tai nuuttipukkeja liikkeellä?
Entä millaisista yliluonnollisista olennoista, möröistä ja kummituksista teillä on puhuttu? Millä lapsia peloteltiin? (Huu, jumi, koirankuonolainen, kummituinen, kyöpeli, liekkiö, pöyröö...) Ovatpa eläimetkin niitä voineet säikkyä, kuten Nurmon esimerkissä: Meirä hevoonen oli sellaanen kuuhelo jotta se näki pöyröjä aina ku sillä kuluki.
Vastata voi tämän blogin kommenttikentässä, Kotimaisten
kielten
keskuksen Facebook-sivulla tai Twitter-tilillä. Sosiaalisen median
kanavissa aihetunniste on #Sanastaja2020.
Vastauksia tai vastaajan yhteys- tai muita henkilötietoja ei tallenneta Kotukseen niiden käsittelyä pidemmäksi ajaksi, mutta poimintoja niistä voidaan julkaista nimettömänä Sanastaja 2020 -blogissa.
Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro
