Matot tampataan, kopistellaan, rapsitaan vai ropsutaan?

Jyväskylässä ainakin 1950- ja 1960-luvuilla matot tampattiin ja lakaistut roskat kerättiin kihveliin.

Meillä matot tampataan mattopiiskalla tai joskus vaan rapsitaan eli ravistellaan ja rikkalapio on rikkalapio.

Olen kotoisin Satakunnasta, Ulvilasta ja elänyt aikuiselämäni Turussa.
Matot hakataan (mattopiiskalla) ja roskat kerätään harjalla sihveliin.
Näin lapsuudessani ja edelleenkin.

Täällä Etelä-Pirkanmaalla (aiemmin Hämettä) matot hakataan piiskalla tai puristellaan roskista.
Roskat laastaan sihveliin.

... eli ravistellaan, tai sitten hakataan mattopiiskalla. Roskat lakaistaan putukiffeliin.

Ylä-Savossa matot kopisteltiin eli ravisteltiin ilman mattopiiskaa, lyhyet matot yksin ja pitkät pirtinmatot kaksistaan. Piiskalla tampataan. Rikkalapio on kihveli.

Matot tampataan, mikä tarkoittaa niiden verrattain kovempaa lyömistä mattopiiskalla, mutta petivaatteet ynnä muut -- mattopiiskalla tai ilman käsitellessä -- tomutetaan (kevyttä taputtelua), ilman piiskaa voisin sanoa myös kopistellaan. Puolisoni, joka on Savosta, tosin haluaa "rapsasta" petivaatteet, mikä on mielestäni ärsyttävä ilmaisu! Hänestä tomuttaminen kuulostaa siltä, että kopisteltavat yritetään saada tomuisiksi eikä tomusta vapaaksi!
Jos matot viedään ulos vain nopeasti käsissä ravisteltavaksi, se on kopistelua kuten petivaatteillekin voi sanoa, mattoa en kuitenkaan tomuta.
Tomuttaminen on kyllä jotenkin jännä sana puheeseemme, koska tomu-sanaa ei kyllä itsenäisesti käytetty, puhuttiin vain pölystä. Pölyjen pyyhintäkin oli jokaviikkoinen kotityö.

Mattojen hakkaaminen oli kielettyä, se tarkoitti ylenmääräisen kovaa piiskalla lyömistä ja sen tiedettiin olevan vahingollisia mattojen kuiduille pidemmän päälle.

Rikkalapiolle oli kaksi nimitystä perheessämme, itäsuomalaisen isän mukaan rikkalapio, länsisuomalaisen äidin mukaan sihveli. Itse olen omaksunut rikkalapion, joka oli varmaan kuitenkin enemmän esillä. "Harja ja rikkalapio" oli käsite jonka sai aina kuulla kun ilmaantui siivoustarvetta, jota varten imuria ei viitsinyt ottaa esiin.
Meillä luututtiin lattioita, ei koskaan mopattu, joten en sanoisi vieläkään.

Laajemmin siivoussanastosta mieleeni tulee, että isäni kutsui saippuaa usein vähän leikkimielisesti nimityksellä "saipotta". Hänen kielenkäytöstään on myös puuttunut joitakin länsisuomalaisempia tai nykyaikaisempia sanoja, tuskin hän esimerkiksi puhui tiskauksesta johdannaisineen vaan yksinkertoisesti astioiden pesusta, astianpesukoneesta, jne.

Lapsuuteni Satakunnassa matot tampattiin ja roskia varten oli sihveli. Tamppaaminen kuuluu sanastoon edelleen mutta sihvelistä tuli puolison kanssa riitaa, kun hänestä se on kihveli (Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin). Sopu säilyy ja lattia puhdistuu tätä nykyä niin, että puhutaan ihan vaan rikkalapiosta.

Savolaisen äidin lapsena Helsingissä opin käyttämään roskalapiota. Kavereilta olen kuullut rikkakihvelistä. Joskus he pohtivat, onko kyseinen esine sihveli vai kihveli. Matot piiskattiin mattopiiskalla ja saatettiin vielä sen päälle/ tai sijaan puistella.

Pohjoiskarjalaiset juuret, joissa ripaus Pohjanmaata mukana, nykyään Länsi-Suomessa: tamppaan matot mattopiiskalla, jos ne roikkuvat mattotelineessä, mutta irtoroskat puistelen (ainakin kahden hengen voimin, yksin saattaisin ravistellakin roskat matoista). Kahdestaan tekemisestä tuli mieleen lakanoiden käsittely ennen mankelointia: ne vedetään.

Kun mattoa otetaan päistä kiinni ja siitä pamautellaan roskat ja pölyt pois, se pudistellaan, eli kun d:n vastine kuuluu r:nä, se puristellaan. En siis kuitenkaan miellä, että kyse olisi puristaa-verbistä, vaan pudistella-verbistä joka äännetään (toisinaan) r:llä. Sen sijaan mattopiiskalla matto tampataan. Olen kotoisin pääkaupunkiseudulta, mutta murteelliset juureni ovat Etelä-Pohjanmaalla ja osin Hämeessä.

Matot voi tampata tai kopistella (joka ei välttämättä ole sama asia kuin tamppaus), ja harjan kaveri on siffeli. Lounaismurteiden alueella ollaan.

Minun lapsuudenkodissani matot tampattiin tamppauskepillä tai vain pudisteltiin. Lattiaharjan kaverina käytettiin sumpsihveliä.

Matot piiskataan Pohjois-Savossa ja roskat lakaistaan rikkakihvelille.

Kun käytän mattopiiskaa, verbi on ’tampata’, olkoon kyse sitten mattojen, petivaatteiden, tyynyjen jne. tamppauksesta. Ja tätä varten ulkona on tamppausteline.

Rikkalapio on rikkalapio tai rikkapelti.

Lappeenrannassa näillä termeillä.

1970- ja 1980-luvun Etelä-Karjalassa matot puisteltiin ja piiskattiin. En ole ihan varma, käytettiinkö rikka- vai roskalapiota, mutta kihvelit ja sihvelit ainakin olivat ihan tuntemattomia. Kihvelistä olen tähän ikään (50+) mennessä kuullut jo puhuttavan, mutta sihvelin kuulin tässä keskustelussa ensimmäistä kertaa.