Sanastaja 2020 -blogissa ja somekyselyissä tiedusteltiin tämän vuosituhannen kielenkäyttäjien tuntemia murresanoja arkisilta elämänalueilta. Kysymyksiä julkaistiin vuoden 2020 ajan noin kerran kuukaudessa ja vastauksista esitettiin poimintoja tässä blogissa. Blogia ja kyselyitä toimitti Suomen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervonen.
Sanastaja 2020
Sanastaja 2020 -kyselysarjassa tiedustellaan nykypäivänä käytössä olevia murresanoja.
Tästä alkaa Sanastaja 2020 -kyselysarja! Sarjalla ja sen nimellä on miltei sadan vuoden takainen innoittaja.
Vuonna 1924 perustettiin Kansankielen sanakirjan (nyk. Suomen murteiden sanakirja) toimittamista sekä murreaineiston kartuttamista ja taltioimista varten oma laitos, Sanakirjasäätiö. Sanakirjasäätiö koulutti suomen kielen maistereita murteenkeruutyöhön, mutta lisäksi sanatalkoisiin osallistettiin vapaaehtoisia maallikkoavustajia.
Avustajien tavoittamiseksi säätiö alkoi vuonna 1928 julkaista aikakauslehti Sanastajaa. Sen kyselyitä julkaistiin myös sanomalehdissä kautta maan.
Sanastajassa tiedusteltiin
esimerkiksi, kutsutaanko ompelulankaa langaksi
vai rihmaksi ja mitä murteellisia
merkityksiä vaikkapa sanoilla sievä
tai tahallaan on. Voitiin myös kysyä,
mitä jokin sana, esimerkiksi vaahtokuu,
niuha tai intata, merkitsee.
Kyselyt koskivat myös sanojen murteellisia asuja ja taivutusta: Sanotaanko sorsa vai suorsa? Onko korkea-sanan
komparatiivi korkeampi vai kenties korkiee tai korkeve? Sanastoseikkojen lisäksi kyseltiin muun muassa sananparsia.
Vapaaehtoiset vastaajat olivat korvaamaton apu murrekokoelmien kartuttamiseksi.
Esimerkiksi vuonna 1960 järjestetty Sananuotta-kilpailu
tuotti puolen miljoonan sanalipun saaliin muutamassa viikossa. Sanastaja ilmestyi vuoteen 1990 saakka, ja kyselyjä julkaistiin tuhansia.
Murresanojen keruu on vain yksi osa sanastusta. Kotukseen on koottu laajoja aineistoja eri kielistä ja kielimuodoista – myös sanastamalla. Esimerkiksi nykysuomesta on kaiken aikaa kerätty ja merkitty muistiin sanoja ja niiden käyttöyhteystietoja.
Nykysuomen sana-arkiston noin 4,5 miljoonaa sanalippua käsittävä peruskokoelma koottiin etenkin Nykysuomen sanakirjan (1951–1961) toimittamista varten. Aineisto on peräisin kirjallisista lähteistä, pääosin tieto- ja kaunokirjallisuudesta.
Tänä päivänä sanastetaan ennen muuta Kielitoimiston sanakirjaa varten. Päälähteitä ovat sanoma- ja aikakauslehdet sekä internet, mutta sanoja voi poimia mistä tahansa muustakin kirjallisesta tai suullisesta lähteestä. Vuodesta 2008 alkaen sanatietoja on kirjattu pelkästään sähköiseen tietokantaan.
Uudis- ja murresanojen sanastuksessa ei aina olekaan selvää eroa. Toisinaan murresanat nousevat kansan tietoisuuteen ja uuteen käyttöön, kun esimerkiksi politiikassa puhutaan kinttaista tai vatuloinnista. Ne eivät jää nykykielen sanastajilta huomaamatta.Eri puolilla Suomea on tälläkin vuosituhannella käytössä paikalliset puhetapansa ja murresanansa. Kun lehdissä tai sosiaalisen median kanavissa järjestetään leikkimielisiä ”vihta vai vasta” -kyselyitä, vastausten tulva on runsas. Arkisille esineille ja ilmiöille tunnetaan lukuisia nimityksiä, ja ne herättävät usein vilkkaita keskusteluja.
Murteet ja murresanat ovat käyttäjilleen sydämen asia ja osa identiteettiä. Nyt on aika päästää 2020-luvun murresanojen käyttäjät ääneen.Tammikuun kysymys on mukaelma Sanastaja-lehden numerossa 25 (1935) julkaistusta kyselystä.
Millä nimityksellä kotiseudullanne kutsutaan villalangasta tms. neulottuja käsineitä, millä taas nahkakäsineitä? Ovatko tuttuja esimerkiksi kintaat, kinttaat, rasat, rukkaset, tumput tai vanttuut – ja missä päin?
Vastata voi tämän blogin kommenttikentässä, Kotimaisten kielten keskuksen
Facebook-sivulla tai Twitter-tilillä. Sosiaalisen median kanavissa aihetunniste
on #Sanastaja2020.
Vastauksia
tai vastaajan yhteys- tai muita henkilötietoja ei tallenneta Kotukseen niiden
käsittelyä pidemmäksi ajaksi, mutta poimintoja niistä voidaan julkaista
nimettömänä Sanastaja 2020 -blogissa.
Palaa otsikoihin | 34 puheenvuoroa
paikkakunta Tampere (tosin en nyt kaikkien tamperelaisten puolesta puhu, mutta perhepiirissä näin)
Nykyisellä asuinpaikkakunnallani Kihniöllä tumppuja kutsutaan "rasoiksi".
Minulle
villalankaiset = lapaset
nahkaiset = kintaat
Neulottu, peukalollinen: tumput
Nahkainen, peukalollinen: kintaat tai rukkaset
Sormellinen, neulottu: sormikkaat
Sormellinen, nahkainen: hansikkaat tai hanskat
- villalangasta: vanttuut
- nahasta: kinttaat
Villa- tai puuvillalangasta neulotut: tumput, myös lapaset
Nahkaiset: kintaat, joskus myös rukkaset
Nahkaise=rukkaset
Villaiset = lapaset
Nahkaiset = rukkaset
Nahkaise=rukkaset
Rukkaset = nahkaiset hanskat
T. Espoolainen
Pääkaupunkiseudulla ne ovat lapaset.
Nahkaiset ovat molemmissa paikoissa rukkaset ja hanskat. Nahkakäsineet ovat sormikkaat.
Olen Jyväskylästä, sukuni Etelä-Savosta.
Nahkaiset ovat rukkaset. Näin Lempäälässä, Tampereen eteläisessä kunnassa.