Sanastaja 2020 -blogissa ja somekyselyissä tiedusteltiin tämän vuosituhannen kielenkäyttäjien tuntemia murresanoja arkisilta elämänalueilta. Kysymyksiä julkaistiin vuoden 2020 ajan noin kerran kuukaudessa ja vastauksista esitettiin poimintoja tässä blogissa. Blogia ja kyselyitä toimitti Suomen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervonen.
Sanastaja 2020
Edellisen Sanastaja 2020 -blogikirjoituksen kysymyspari mattojen tomuttamisesta sekä rikkalapion nimityksistä tuotti runsaan vastausmäärän. Kiitos vastanneille!
Matot hakataan (mattopiiskalla). Olen kotoisin Satakunnasta ja elänyt aikuiselämäni Turussa.Kun mattoa otetaan päistä kiinni ja siitä pamautellaan roskat ja pölyt pois, se pudistellaan, eli kun d:n vastine kuuluu r:nä, se puristellaan. Murteelliset juureni ovat Etelä-Pohjanmaalla ja osin Hämeessä.
Täällä Etelä-Pirkanmaalla matot hakataan piiskalla tai puristellaan roskista.
Jos mattopiiskaa käytetään, kyse on piiskaamisesta. Ropsimista taas harrastetaan silloin, kun otetaan maton reunasta kiinni ja ravistellaan. (Lounais-Pirkanmaa)
Etelä-Suomessa matot tampataan, mikä tarkoittaa niiden verrattain kovempaa lyömistä mattopiiskalla, mutta petivaatteet ynnä muut -- mattopiiskalla tai ilman käsitellessä -- tomutetaan (kevyttä taputtelua), ilman piiskaa voisin sanoa myös kopistellaan.
Kun käytän täällä Lappeenrannassa mattopiiskaa, verbi on ”tampata”, olkoon kyse sitten mattojen, petivaatteiden, tyynyjen jne. tamppauksesta. Ja tätä varten ulkona on tamppausteline.
1970- ja 1980-luvun Etelä-Karjalassa matot puisteltiin ja piiskattiin.
Savolaisen äidin perheessä Helsingissä matot piiskattiin mattopiiskalla ja saatettiin vielä sen päälle tai sijaan puistella.Ylä-Savossa matot kopisteltiin eli ravisteltiin ilman mattopiiskaa, lyhyet matot yksin ja pitkät pirtinmatot kaksistaan. Piiskalla tampataan.
Jyväskylässä ainakin 1950- ja 1960-luvuilla matot tampattiin.
Meillä kotona (Oulussa) mattoja piiskattiin.
Lounaismurteissa harjan kaveri on siffeli.
Pirkanmaalla roskat laastaan sihveliin.
Lappeenrannassa rikkalapio on rikkalapio tai rikkapelti.
En ole ihan varma, käytettiinkö Etelä-Karjalassa rikka- vai roskalapiota, mutta kihvelit ja sihvelit ainakin olivat ihan tuntemattomia.
Savolaisen äidin lapsena Helsingissä opin käyttämään roskalapiota.
Pohjois-Savossa roskat lakaistaan rikkakihvelille.
Lakaistut roskat kerättiin kihveliin (Jyväskylä).
Roskat lakaistaan kihveliin Pohjois-Pohjanmaalla.
Puolisoni, joka on Savosta, haluaa ”rapsasta” petivaatteet, mikä on mielestäni ärsyttävä ilmaisu! Hänestä tomuttaminen kuulostaa siltä, että kopisteltavat yritetään saada tomuisiksi eikä tomusta vapaaksi!Kysely kirvoitti mietteitä myös muista aihepiiriin liittyvistä murresanoista:
Satakuntalaisen ja pohjoispohjalaisen taloudessa sihvelistä tuli riitaa, kun puolison mielestä se on kihveli. Sopu säilyy ja lattia puhdistuu tätä nykyä niin, että puhutaan ihan vaan rikkalapiosta.
Meillä luututtiin lattioita, ei koskaan mopattu, joten en sanoisi vieläkään.
Laajemmin siivoussanastosta mieleeni tulee, että isäni kutsui saippuaa usein vähän leikkimielisesti nimityksellä ”saipotta”. Hänen kielenkäytöstään on myös puuttunut joitakin länsisuomalaisempia tai nykyaikaisempia sanoja, tuskin hän esimerkiksi puhui tiskauksesta johdannaisineen vaan yksinkertoisesti astioiden pesusta, astianpesukoneesta, jne.
Vuoden mittainen Sanastaja-blogin toimittaminen osoittautui kokeilemisen arvoiseksi hankkeeksi. Kiitos kaikille lukijoille ja vastaajille! Toiveenani oli saada ihmiset keskustelemaan eri aihepiireihin liittyvistä murresanoista; pohtimaan, muistelemaan, tunnelmoimaan.
Yhtenä taka-ajatuksena oli tietenkin vertailla vastauksia vuosikymmeniä sitten kerättyyn arkistoainekseen ja tarkastella, vieläkö sanastossa esiintyy paikallista vaihtelua. Ja esiintyyhän sitä! Vaikka yleiskielessä käytetyt termit, kuten vaikkapa neulominen tai lapanen, ovat vallanneet alaa, ovat paikallisuudet edelleen vahvassa käytössä tai ainakin muistissa.
On myös koskettavaa huomata, miten voimakkaita tunteita ja muistoja murre saattaa herättää. Murreilmaus tai jopa yksittäinen sana voi viedä muistelijan vuosikymmenten taa lapsuudenkodin pyykkiullakolle tai mummolan pihapiiriin.
Rakkaista sanoista saa väitelläkin erimurteisen kanssa, mutta kun murresanoista on kyse, on hyvä muistaa, ettei yhtä oikeaa vaihtoehtoa ole olemassakaan. Iloitaan vaihtelusta ja synonyymien runsaudesta, sillä muun muassa näistä seikoista murteissa juuri on kysymys.
RIIKKA TERVONEN
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa
