Siirry sisältöön
Haku

Sanastaja 2020 -blogissa ja somekyselyissä tiedusteltiin tämän vuosituhannen kielenkäyttäjien tuntemia murresanoja arkisilta elämänalueilta. Kysymyksiä julkaistiin vuoden 2020 ajan noin kerran kuukaudessa ja vastauksista esitettiin poimintoja tässä blogissa. Blogia ja kyselyitä toimitti Suomen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervonen.


rss Sanastaja 2020

13.3.2020 13.30

Lakanat laskoksille

Aiempi Sanastaja 2020 -kysely viritti innokkaan keskustelun pannukakuista ja letuista.

Edellisessä Sanastaja 2020 -kyselyssä tiedusteltiin pannukakkujen ja ohukaisten nimityksiä. Vastauksia tuli noin 90, kiitos kaikille vastanneille!

Vastausten perusteella pannukakku on koko maassa useimmiten ihan vain pannukakkua (jollei -kakkoa) tai arkisemmin pannaria

Tyrväällä on aina syäty pannukakkoo.

Kyl myä kotkalaiset syyää pannukakkuu eli pannarii.

Etelä-Karjalassa pannukakku on pannukakku ja letut on letut.

Pohjalaisen kropsun olemus puhuttaa useaa vastaajaa. Kropsussa itsessäänkin on eroja eri osissa Pohjanmaata.

Pohjalaisen puolison myötä pannukakku on muuttunut ropsuksi.

Pohjalainen äitimme teki aina kropsua, ei mun lapsuudenkodissa koskaan ollut sitä tavallista varsinaista pannukakkua. Olen aina ihmetellytkin, mikä ero näillä kahdella oikeastaan on. Kropsu oli aika ohutta ja vähän nahkamaista.

Kurikas jauhoosta teherähän kropsua, jokon ohkaasempaa ku pannukakku. Kurikan perinneherkku on perunakropsu, mutta knääsynä (polovenkorkuusena) tykkäsin kropsukropsusta palio enemmän.

Kyselyssä tiedusteltuja veriruokiakin tunnetaan, kaupan verilettujen lisäksi ainakin kampsut.

Kampsupaisti Keski-Pohjanmaalla on verileivän palasista kattilassa haudutettava mössö, jota syödään voisulan kanssa.

Kemijärvellä tunnetaan paksut, poronverestä tehtävät kampsut, jotka keitetään, ei siis paisteta.

Lätyt lättyinä

Lettu-sanan eri murreasut lettu, lätty, plätty ja plätti ovat hyvissä voimissa murteissa.

Laitlas o ain syätty plätei ja mansikoi!

Lätty, myös lättynen, Lopella.

Kainuussa lätty ja Pohjois-Karjalassa lettu.

Joissakin vastauksissa pohditaan eri asujen käyttöä tai niiden eri kuulumista eri kielimuotoihin.

Lapsuudessani Vakka-Suomessa syötiin turkulaisittain plätei tai yleiskielisemmin plättyi. Aikuisena plätyt ovat muokkaantuneet suussani sievisteleviin muotoihin lätyt tai jopa letut.

Seinäjoella vanhempani jopa hieman kohahtivat, kun veljeni sanoi ”lettu”.

Lättyjä, mutta jostain syystä verilettuja ja pinaattilettuja. Näin helsinkiläisvanhempien helsinkiläisjälkeläisenä ihmetellen.

Paistosten olemuksessa on huomattavissa tarkkoja sävyeroja. Esimerkiksi räiskälettä pidetään paikoin erilaisena kuin lettua/lättyä. Erääseen seikkaan on useammassa vastauksessa ehdoton kanta: meikäläisittäin pannukakkuja ei paisteta liedellä paistinpannussa.

Lettu on räiskälettä vähän paksumpi ja isompi. Räiskäle on ohut ja reikäinenkin, pienempi. Taikina letuissa paksumpaa, räiskäletaikinassa enemmän nestettä ja rasvaa.

Pirkkalassa lätyt on lättyjä, oli ne sitten isoja tai pieniä.

Pannari eli pannukakku on uunipellille tehty, paitsi Rasmus Nallen maailmassa, jossa se tarkoittaa räiskälettä.

Lettu-sanan asuja vuonna 2020. Kartta: Riikka Tervonen / Suomen murteiden sanakirjan, Kotus.

Laskokset, lintit, lustuut

On seuraavan kyselyn aika. Maaliskuun kysymys koskee kenties kevättuulten kuivaamien liinavaatteiden käsittelyä:

Mitä puhtaille lakanoille ja muille liinavaatteille tehdään ennen kuin ne pannaan kaappiin? Ne vedetään ja laskostetaan, vaiko viikataan, klimpataan, lintataan, lapoillaan tai lustutaan? Ovatko ne näin käsiteltynä esimerkiksi laskoksilla, lepeessä, lintissä tai lustuuksilla?

Vastata voi tämän blogin kommenttikentässä, Kotimaisten kielten keskuksen Facebook-sivulla tai Twitter-tilillä. Sosiaalisen median kanavissa aihetunniste on #Sanastaja2020.

Vastauksia tai vastaajan yhteys- tai muita henkilötietoja ei tallenneta Kotukseen niiden käsittelyä pidemmäksi ajaksi, mutta poimintoja niistä voidaan julkaista nimettömänä Sanastaja 2020 -blogissa.

Lakanoita otetaan narulta, n. 1930. Kuva: tuntematon kuvaaja, Museovirasto.

Palaa otsikoihin | 9 puheenvuoroa

13.3.2020 20.03
Kaarina
Lakanat
Lakanat lyödään ensin auki, sitten ne vedetään ja lopuksi viikataan valmiiksi manklausta varten. Sitten rullataan ja kaappiin.
13.3.2020 20.29
Merja
Lakanoiden käsittely
Meillä oli iso kylmä vintti, jonne lakanat talvella ripustettiin kuivumaan. Ne jäätyivät ja olivat ihan koppurassa ja sormetkin olivat kontassa, kun lakanoita narulle laitettiin. Tuoksu oli ihana. Isä ja äiti vetivät lakanat ja minä sain pienenä istua alapuolella. Lakanat taiteltiin ensin oikeat puolet vastakkain ja vielä laidat kohti keskiviivaa niin, että kun lakanan räpsäytti petatessa auki, se asettui kuin itsestään oikein päin ja kohdalleen sänkyyn. Meillä vedetyt lakanat rullattiin tiukalle rullalle, mutta myöhemmin saatiin mankeli. Manklatut lakanat viikattiin siististi niin, että ne oli helppo pinota kaappiin.
14.3.2020 23.07
KP
Lakanat ja vaatteet laskostetaan kaappiin, minkä jälkeen ne ovat laskostettuina kaapissa.
16.3.2020 11.26
Leea
Sodankylässä kasvanut
Meillä ja lapsuudenkodissani lakanat veetään, viikataan ja rullataan ja laitetaan kaappiin, jossa lakana sitten on veettynä, viikattuna ja rullalla. Ei siitä viikkauksesta sinänsä puhuta, vaan vetämisestä: "tule kaveriksi vetämään lakanat", "veittäkö jo lakanat?"
17.3.2020 15.07
Timo K.
Leippoaminen
Äitini on Peräpohjolasta, Pellosta kotoisin, isä Elimäen Korialta. Lapsuudesta on jäänyt mieleeni verbi leipota. Sillä tarkoitettiin kaikenlaisten tekstiilien taittelua, mutta sitä käytettiin muistaakseni myös lakanoiden käsittelyn yhteydessä. Lakanoiden vetäminen oli tuttua puuhaa.
15.4.2020 13.19
Neko
Etelä-Pohojammaalla viikatahan
EP:llä lakanat verettihin ja sen jälkeen viikattihin (viikattiin). Äitee sanoo, jotta jos viikkaus meni tasan, pääsi viikkaukaverin häihin.
15.4.2020 14.16
Timo
Lakanoista
Lapsuudessani Sumiaisissa lakanat laitettiin lustuulleen.
15.4.2020 16.02
Tampereella
Lakana vedetään ja viikataan ja löytyy sen jälkeen taiteltuna kaapista.
15.5.2020 10.14
Ylivieskasta
80-luvulla kotonani Ylivieskassa puhtaat pyykit "lintattiin" ennen kaappeihin laittamista. Myöhemmin muualla asuessani huomasin, etteivät muut käytä tuota sanaa, ja sen käyttäminen alkoi jopa jotenkin nolottaa minua. Nykyään (pääkaupunkiseudulla asuessani) puhun pyykkien, vaatteiden ja lakanoiden taittelemisesta, tai joskus viikkaamisesta.