Siirry sisältöön
Haku

Ajankohtaista etymologiasta

6.4.2020 12.47

Muikea muikku, matava made

Keskustelua kalasanojen alkuperästä.

Mutu, törö, pasuri, suutari, silakka, kampela. Monella suomalaisella kalalla on aika jännän kuuloisia nimiä. Mistä ihmeestä ne oikein tulevat?

Näin kyselee toimittaja Minna Pyykkö radio-ohjelmassaan Minna Pyykön maailma. Kysymyksiin kalasanojen taustoista vastaa Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Klaas Ruppel.

”Meri yhdistää, näinhän usein sanotaan”, pohtii Ruppel. ”Näin sitten käy helposti kalan nimissä.”

Esimerkiksi kala on ikivanha, ehkä jopa 6 000 vuotta vanha perintösana, joka löytyy jossain muodossa kaikista uralilaisista kielistä. Monet kalasanoistamme ovat tuttuja muista itämerensuomalaisista kielistä, kuten ahven, harjus, made ja muikku.

Joidenkin kalojen nimityksen tausta on arvoitus, toisille taas on olemassa luontevia selityksiä. Made esimerkiksi mataa pohjassa. Muikku on ilmeisesti samaa sanuetta kuin muikea.

Siika ja pilkkivapa. Kuva: Vesa Heikkinen.
Siika jäällä. Siika-sana on ilmeisesti skandinaavinen laina. Kuva: Vesa Heikkinen.

Palaa otsikoihin