Huomennako suomen deadline?

Luen alakoululaisille tarkoitettua Pokémon-lehteä: ”Toisin kuin Snorlax, Medicham on yhä täysissä voimissaan ja iskee Snorlaxia voimakkaasti Focus Punchilla ja Hi Jump Kickillä. Snorlax vastaa Quick Attackilla. Silloin Team Rocket lennähtää kehään ja menettää valepukunsa.”

Päätän etsiä turvallisempaa luettavaa, vaellan siis huippuyliopiston verkkosivuille. Vai pitäisikö nyt puhua innovaatioyliopistosta tai Aalto-yliopistosta?

Muun muassa tällaista P:tä on puhuttu uuden yliopiston suunnitteluseminaarissa: ”Kehitetään prosessikonseptit, joissa Public-Private-Partnership -toimintaan yhdistetään People&Prosessit sekä Products&Palvelut (PPPPPPP).”

Innovaatioyliopiston suunnitelmia lukiessa mieleen nousee mäkilegenda Matti Nykäsen lausahdus: ”So not.” Mieleen nousee myös kysymyksiä: Mikä on suomen kielen tulevaisuus? Koittaako suomen deadline jo huomenna, meneekö ”parasta ennen” -päiväys umpeen? Mitä pitäisi ajatella siitä, että englanti on syrjäyttämässä suomen joillakin elämänalueilla, esimerkiksi tutkimuksessa, mainonnassa ja nuorten nettipalstoilla? Pitäisikö kielten sekoittumista ja uudenlaista kielimuotoa – ”suolantia” – pitää ongelmana vai rikkautena?

Erno Paasilinna kirjoitti jo 20 vuotta sitten näin: ”Kuka on silti tutkinut, kuka on mitannut englannin vaikutuksen suomen kieleen, vähän pitemmällä aikavälillä, joskus sukupolven tai parin kuluessa? Sitä ei voidakaan mitata, ainoastaan arvailla sen tulevia vaikutuksia.”

Kielten kuolinilmoituksista en ole kuullut, mutta uutisia kielen kuolemasta näkee tuolloin tällöin. ”Kieli kuoli Alaskassa”, tiesi Uusi Suomi. ”Erään kielen kuolema?” kysyttiin kehitysyhteistyölehti Kumppanin jutussa. Lehdessä ennakoitiin nicaragualaisten rama-intiaanien kielen kuolemaa: ”Kreolienglanti on saavuttamassa lopullisen selkävoiton.”

Tutkijoiden mukaan jopa 90 prosenttia tällä hetkellä maailmassa puhutusta noin kuudesta tuhannesta kielestä tulee kuolemaan alkaneen vuosisadan kuluessa, ja useimmiten tappaja on englanti. Mitä pitäisi ajatella siitä, että Suomessa suomenkielisessä perheessä vanhemmat päättävät, että kotona saa puhua vain englantia? ”Maailmassa ei pärjää, jos englantia ei hallitse täydellisesti?” modernit parentit väittävät.

Tutkijat ovat ennakoineet, että englanti valtaa Suomessa alaa julkisessa kielenkäytössä mutta suomi jää kansalaisten arkikieleksi, kyökkikieleksi. Tämäkin arvio voi osoittautua alimitoitetuksi, jos yhä useammat hyvää tarkoittavat vanhemmat alkavat tankata tankeroa lastensa aivoihin myös kotiaskareissa. Asiaan vaikuttaa sekin, että julkisessa keskustelussa arvovaltaisetkin äänet puhuvat englannin ensisijaisuuden puolesta.

Uutisissa on kerrottu, että koululaisten into muiden vieraiden kielten kuin englannin opiskeluun on hiipunut. On uutisoitu myös, että suomalaisten kielitaito on muutenkin rapistunut selvästi. Niin ikään olemme saneet lukea lehdistä, että monilla aloilla kaikki tutkimukset tehdään Suomessa englanniksi. Rahoitushakemukset Suomen akatemiaan pitää tietty kirjoittaa englanniksi. Kohti englantia siis ollaan menossa monissa yhteyksissä.

Kielen ammattilaiset ovat huolestuneet – tuumineet ja ryhtyneet toimiin. Laadittavana on ”suomen kielen toimintaohjelma”. Ohjelmaa mainostetaan kielipoliittisena paperina. Siinä otetaan kantaa erityisesti englannin kielen vaikutukseen ja pyritään vahvistamaan viranomaisten, EU-organisaatioiden ja akateemisen maailman suomen kielen käyttöä.

Englannistuminen näkyy selvimmin suomalaisten käyttämissä sanoissa. Nykyään on ihan fine, että suomalainen mesettää, tsättää, irkkaa, snoukkaa, surfaa ja meilaa. Mainoksissa englanti on jokapäiväistä leipää: ”Home Linen Meidän Koti Easyä löytyy hiekan-, oliivin- ja rosanvärisenä sekä harmaansinisenä.”

On väitetty, että yhdyssanat kirjoitetaan entistä useammin sanaliitoiksi englannin mallin mukaisesti. On väitetty myös, että pilkutusongelmamme johtuvat siitä, että englannissa pilkutetaan toisin kuin suomessa.

Pohdittu on sitäkin, miten englanti vähitellen muuttaa suomea syvemmältäkin, niitä asioita, joihin yleensä viitataan ”kielioppina”. Korvaani ovat särähtäneet eräässä lastenohjelmassa esimerkiksi sellaiset käännökset kuin ”Tämä on paras jäätelö ikinä” tai ”Nukuin kuin iso kivi”.

Sanojen ja lauserakenteiden lisäksi myös kielenkäytön lajit muuttuvat. Suomessakin tunnetaan jo paljon sellaisia tekstilajeja, joista aiemmin ei ollut tietoa. Small talk, tsätti, irkki, fanfiction, blogi, portfolio – puhumattakaan talouselämän suosimista ennusteista, katsauksista, raporteista ja niin edelleen.

Taas herää kysymyksiä: Millainen uutinen suomen kielen kuolemasta kirjoitetaan? Kuka sen kirjoittaa? Ja millä kielellä?

Sitä ennen: elämä on laiffii.

VESA HEIKKINEN

Esitetty Ylen Radio 1:ssä 18.7.2008