Paikkoja auringossa

Kyllä nyt passaa. Jussi tuli itse kullekin kuin manulle illallinen.

Mennyt talvi on taas menneen talven lumia. Kevät näytti sille taivaan merkit, ja kesä tuntuu munaskuita myöten. Pikkulinnut laulavat, ja ilma on kuin linnun maitoa.

Tuntuu ihan, että käsissäni ovat onnen avaimet. Tänään, tässä ja nyt: lintukoto, luvattu maa, paikka auringossa. – Tästä pitäisi osata ottaa onkeen tai vaarin.

Hetkinen, keskikesän hullaannuttamana taisin sortua keppihevosella ratsastamiseen. Annoin siis sanojen ja sanontojen viedä pohtimatta sen tarkemmin, mitä oikein tulin sanoneeksi.

Sanojen ja sanontojen alkuperä kiehtoo monia: mistä sanat tulevat? Joku hoksaa aina välillä kysyä myös, minne sanat menevät. Ehkä läpi korvien, jos päässä on läpi, reikä, jonka lävitse kaverin heittämän läpän kuuluukin kulkea.

Sanojen synnyn selittäminen on yksi kielentutkimuksen osa-alueista. Etymologit tekevät aikamatkoja historiaan ja kaivelevat kielen ja kielten juuria.

Sanojen ja sanontojen synty askarruttaa muitakin. Yksi tenhoavimmista uusista kirjoista on kirjailija Jukka Parkkisen teos Aasinsilta ajan hermoilla. 500 sanontaa ja niiden alkuperä. Sopivan joutavaa löhölukemista, joka ei kuitenkaan tylsistytä. Katsotaanpa muutamia sanontoja tarkemmin.

Manulle illallinen -sanonnan manu on manni, ammattimies, mestari. Kun suutari tai räätäli tuli taloon, hänelle tietysti lankesi illallinen kuin luonnostaan.

Menneen talven lumi viittaa taakse jääneeseen, unohtuneeseen. Ilmaisua käytettiin jo 1400-luvulla Ranskassa, ainakin runossa Balladi entisaikojen naisista.

Näyttää taivaan merkit kuulostaa nykyään aika uhkaavalta. Sanonnan juuret ovat todennäköisesti Raamatussa. Fariseukset pyysivät Jeesusta todistamaan jumalallisen valtuutuksensa, näyttämään heille ihmeen, siis merkin taivaasta.

Myös munaskuilla on raamatullinenkin yhteys. Kun jokin tuntuu munaskuita myöten, se koskettaa ihmistä syvältä. Jo Agricolan teksteissä munaskuut tarkoitti munuaisia. Kyllähän munuaisissa kuun muotoakin on.

Raamatussa kuuluu myös pikkulintujen laulua. Kun nykyään sanotaan, että pikkulinnut lauloivat, tarkoitetaan yleensä, että jokin asia on saatu kiertotietä tai hevosmiesten uutistoimiston kautta tietoon. Näin Saarnaajan kirjassa: ”Älä edes ajatuksissasi kiroile kuningasta äläkä makuukammiossasikaan rikasta – taivaan lintu voi viedä puheesi, siivekäs saattaa sanasi ilmi.”

Linnun maito viittaa johonkin olemattomaan, mutta äärettömän hyvään ja vaikeasti tavoitettavaan. Jukolan veljesten joulu Impivaarassa oli niin täydellinen, että siitä ei Timon mielestä puuttunut ”linnun piimääkään”.

Jos jollakulla on käsissään onnen avaimet, tarkoitamme, että hänellä on kaikki edellytykset saavuttaa onni elämässään. Sanonnan juuria löytyy niin Kalevalasta kuin Raamatustakin. Väinämöisen mukaan ”Jumalall’ on ilman viitta, luojalla avaimet onnen”. Raamatusta muistetaan Taivasten valtakunnan avaimet, jotka Jeesus sanoo antavansa Pietarille.

Lintukoto on onnen maa, ihanneyhteisö, paratiisi. Lintukotoa on väitetty myös paikaksi maailman reunalla. Sinne muuttolinnut menevät talveksi. Taivas on siellä matalalla, joten ihmiset ovat pienen pieniä.

Luvattu maa on toiveiden täyttymysten maa. Suomalaisessa iskelmässä lauletaan monenlaisista luvatuista maista, myös satumaasta ”aavan meren tuolla puolen”. Tuomari Nurmio johdattelee teemaan näin: ”Aavan meren tuolla puolen / on luvattu maa, / kadotettu paratiisi / milloin sinne käydä saan?”

Kesällä tulee ehkä tavallista useammin käännetyksi katseet ylös. Aurinko on kuuma paikka, jota ei tarvitse paikata. Auringossa pilkut ovat paikallaan, ja auringon varmuutta osataan ylistää: Jos joku on äärimmäisen säntillinen, hän on aurinkoa tarkempi.

Paikka auringossa on tavallista parempi olotila. Paikka auringossa voidaan saavuttaa, sen tavoittelu on oikeutettua. Ilmausta käytettiin jo 1800-luvun lopulla perusteluna Saksan laajentumispyrkimyksille.

Sanoista ja sanonnoista voivat ottaa vaarin muutkin kuin mummu. Vaarin on tässä laina ruotsin sanasta vara ja vaarin ottaminen on huomioon ottamista.

Sanoista ja sanonnoista voi ottaa myös onkeensa: siis ottaa opiksi. Mielenkiintoista kyllä, että joissakin Suomen murteissa onkiminen tarkoittaa urkkimista ja utelua, tietojen hankkimista. Onkiminen on oppimista. Mutta tämänhän jokainen kalannarraaja tietää ilman sananselittäjien apuakin.

VESA HEIKKINEN

Esitetty Ylen Radio 1:ssä 22.6. ja 23.6.2007