Luomuvauva ja retroministeri – suomen kielen uudissanojen edustajina

Uudissanoja pulppuaa monista lähteistä, etenkin uusia yhdyssanoja. Tällä hetkellä meille suorastaan tulvii verkko-alkuisia sanoja, jotka viittaavat Internetiin. Niistä ja niiden nopeasta yleistymisestä ja merkityksestä saa käsityksen katsomalla kahta, vajaan kymmenen vuoden välein ilmestynyttä yksikielistä sanakirjaa: Vuonna 1997 ilmestyneessä CD-Perussanakirjassa oli kolmisenkymmentä  verkko-alkuista yhdyssanaa, mutta yksikään niistä ei vielä viittaa sähköiseen tietoverkkoon, vaan esimerkiksi kala- ja sähköverkkoihin, kuten esimerkiksi sanat verkkoallas ja verkkojännite.

Uusimmassa, vuonna 2006 ilmestyneessä Kielitoimiston sanakirjassa, verkko-alkuisia sanoja on kaksinkertainen määrä. Niistä näkyy, mikä kaikki on siirtynyt reaalimaailmasta virtuaalimaailmaan: verkkolehti, verkkolääkäri, verkkomainonta, verkkomyynti – ja totta kai: verkkopäiväkirja… Mutta sanakirjaan päätyneissä sanoissa on vasta pieni osa kaikista! Kuka tahansa löytää (tai  keksii!) niitä helposti lisää verkkomummosta verkkoäänestykseen.

Verkko ei kuitenkaan ollut alusta asti itsestään selvä Internet-sanan vastine, vaan pitkän aikaa sen rinnalla oli myös veppi-, web, www- tai vain e-alkuisia sanoja. Näitä  on jonkin verran edelleenkin, ja verkko-alkuisen sanan rinnalla on lähes aina myös netti-alkuinen synonyymi, samaa tarkoittava sana, jonka tyylilaji kuitenkin on hivenen arkisempi: verkkosivu ~ nettisivu. Kun verkko lopulta omaksuttiin uuskäyttöön (englannin net-sanan käännöksenä), se osoittautui käteväksi: sen avulla luodaan yhä uusia sanoja, jotka on melko helppo ymmärtää aikaisempien perusteella. No, sekaannuksiakin sattuu: verkkovierailu ei tarkoita sukulaisen kotisivuilla käymistä, vaan se on tekninen termi, jonka selitys sanakirjassa on ’toisen teleoperaattorin matkaverkon käyttö’.  

Runsaskäyttöisissä yhdyssanan alkuosissa on myös sellaisia, jotka alun perin eivät ole esiintyneet itsenäisinä sanoina, vaan jotka on jopa erityisesti luotu yhdyssanan alkuosana käytettäviksi. Esimerkiksi sana luomu on  aikoinaan lyhennetty jo valmiista yhdyssanasta luonnonmukainen: lyhenteellä viitataan ensisijaisesti maatalouteen: luomutilalla niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa harrastetaan luomuviljelyä, minkä ansiosta kuluttajalle on tarjota sekä luomuperunaa että luomuviiniä.

Luomu on myös esimerkki muodikkaasta, myyvästäkin, sanasta, jonka käyttö on levinnyt laajalle viljelyn ulkopuolelle; sanaa käytetään leikin tai huvin vuoksi, usein aika epämääräisestikin: Puhutaan luomurinnoista silikonirintojen vastakohtana;  sen voi vielä ymmärtää sanan luonnonmukainen perusteella. Mutta entäpä luomuvauva? Sillä ei tarkoita (ainakaan pelkästään) keinoalkuisen eli keinohedelmöityksellä alkunsa saaneen lapsen vastakohtaa, vaan esimerkiksi ”luonnonmukaisesti, ilman keisarileikkausta tai puudutusaineita” synnytettyä lasta. Toisaalta taas luomuvauva on myös sellaisilla vanhemmilla, jotka suosivat ekohenkistä elämää, eivät hanki kertakäyttövaippoja eivätkä teollista lastenruokaa…

Entäpä sitten retro? Toisin kuin yhdyssanan alku luomu, viime vuosina meilläkin runsaassa käytössä ollut retro on lainasana;  äänteidensä puolesta kylläkin hyvin suomen kieleen sopiva. Ennestään täällä on tunnettu lähinnä retro-alkuisia sivistyssanoja, muun muassa retrospektiivinen, joka tarkoittaa ’takautuvaa’  (esimerkiksi taiteilijan koko tuotantoa esittelevä näyttely on retrospektiivinen). Sananalku retro on latinaa ja tarkoittaa taaksepäin suuntautuvaa; uudiskäytössään sana on kylläkin lainaa englannista. Viime vuosien retromuodilla tarkoitetaan muun muassa kuusi- ja seitsemänkymmentäluvun painokuvioita ja tasaraitaa, jotka on otettu uudelleen käyttöön. Luomuvauva voidaan hyvinkin pukea retropotkuhousuihin. Sana retroruoka  taas viittaa ruokalajeihin, joita syötiin ennen pastan ja sushin valtakautta, siis esimerkiksi lihapulliin ja perunamuhennokseen.

Uudella tavalla käytettyjä retro-alkuisia sanoja ei ole juuri ehtinyt sanakirjaan; niiden käyttö saattaa tietysti olla myös ohimenevä muoti-ilmiö. Mutta toistaiseksi ”retron” käyttökelpoisuutta yhä uusissa yhteyksissä kuvastaa esimerkiksi se, että kun  Suomessa keväällä 2007 käytiin eduskuntavaalit ja maahan nimitettiin uusi hallitus, tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi, että ”hallitukseen saatiin sekä uutta  että retroa”. Niinpäs saatiin: jos ei kokonaista retrohallitusta, niin ainakin pari aiemmilta vuosikymmeniltä paluun tehnyttä retroministeriä.

RIITTA ERONEN

Esitetty Ylen Radio 1:ssä 29.6.2007