Sukupuolineutraalia

Monet kummeksuvat ”kieleemme ilmestynyttä sanahirviötä”, adjektiivia sukupuolineutraali. Sana on tullut tutuksi tänä vuonna, kun Suomessa on keskusteltu sukupuolineutraalista avioliittolaista. Tällainen – monissa maissa jo voimassa oleva laki – mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien pariskuntien avioliiton ja antaisi kaikille avioliiton solmineille samat oikeudet ja velvollisuudet.

Aihetta käsiteltäessä on kuitenkin ryhdytty käyttämään myös ilmaisua sukupuolineutraali avioliitto, joka ei kestä lähempää tarkastelua. Sen onkin julistanut mahdottomaksi käsitteeksi Lasse Koskela, joka Kotuksen blogissa muistuttaa siitä, että olipa kyse heteroista tai homoista, aviopuolison sukupuoli on tärkeä seikka: ”Kummallekaan avioliitto ei ole suinkaan sukupuolineutraali, pikemminkin sukupuolisensitiivinen.”

Sukupuolineutraali ei ole ihan uusi sana. Se ilmaantui kieleen ja kielitieteeseen naistutkimuksen myötä ja rantautui suomeen 1990-luvulla. Tuolloin alettiin vaatia sukupuolineutraalia, siis sukupuoleen viittaamatonta, kielenkäyttöä. Huomiota kiinnitettiin erityisesti mies-loppuisiin tehtävänimikkeisiin. Ulla Tiililä kirjoitti aiheesta Kielikellossa (2/1994) otsikkonaan ”Kielenhuolto ja kielellinen seksismi. Pitäisikö puhemiehestä tehdä puheenjohtaja?”. Samana vuonna ilmestyneessä Suomen kielen perussanakirjassa on jo mukana hakusana sukupuolineutraali. Sen selitteenä on ”sukupuolesta riippumaton; kummankin sukupuolen tasapuolisesti huomioon ottava”.

Suomen kielen lautakunta on laatinut ”Kannanoton sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi” vuonna 2007. Käännöslaina sukupuolineutraali on siis omaksuttu suomeen, vaikka se on kieltämättä raskas ja selvästi ruotsin ja saksan mallin mukaan muodostettu yhdysadjektiivi. Nyt tämä sana on alkanut levitä yhä uusiin yhteyksiin. Sukupuolineutraaliksi on ehditty julistaa muun muassa tulevaisuuden armeija. Tällainen saataisiin, jos asevelvollisuus ulotettaisiin koskemaan myös naisia. Yhtäällä on vaadittu puoluetoiminnan muuttamista sukupuolineutraaliksi – ei enää naisjaostoja –, ja toisaalla lopulliseksi tavoitteeksi on asetettu kokonaan sukupuolineutraali yhteiskunta.

Melkein mikä tahansa voi olla sukupuolineutraalia. Kun naputan Google-hakuun sanan sukupuolineutraali englanninkielisen esikuvan, sanan gender-neutral, on tuloksena paitsi avioliittoa ja kielenkäyttöä koskevia osumia – muun muassa sukupuolineutraaleja henkilönnimiä lapselle – myös ilmoituksia sukupuolineutraaleista vaatteista (gender-neutral t-shirts). Mutta eiväthän ne ole uutta: olivathan jo 1970-luvulla muotia unisex- eli uniseksiasut, esimerkiksi ne molemmille sukupuolille yhteiset tuulipuvut.

RIITTA ERONEN

Julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 5/2010