Pliis

Eikö suomen kieleen voitaisi ottaa sanaa please? Yhdessäolo ja viestintä helpottuisivat, jos täälläkin voitaisiin osoittaa arkipäivän kohteliaisuutta tämän englannin pikkusanan avulla. Näin ehdotti taannoin Kielitoimiston puhelinneuvonnan päivystäjälle englantia äidinkielenään puhuva soittaja.

Sana please voidaan tilanteen mukaan kääntää suomen eri kohteliaisuussanoilla, ole hyvä, kiitos ja jopa anteeksi. Suomelle tyypillistä on tietenkin myös konditionaalin käyttö: tulisitko, antaisitko? Usein pyyntöä pehmennetään sanojen ystävällinen ja kiltti avulla: olisitko ystävällinen ja – –. Toisaalta meillä on totuttu myös suoriin kehotuksiin (sulje ovi!), niin että pehmennysmuoto (sulkisitko) voi tuntua turhalta, jopa ärsyttävältä.

Puhekielessä ja slangissa sana please (~ pliis) on suomessakin nykyisin yleinen. Heikki ja Marjatta Paunosen Stadin slangin suursanakirja Tsennaaks stadii, bonjaaks slangii (WSOY 2000) antaa tästä esimerkin jo 1940-luvulta, ja 90-luvulta alkaen pyyntöä pehmentämään ilmaantui slangiin vielä rinnakkaismuoto pliide (’joohan’, ’eikö niin’). Tätä puhelinneuvontaan soittanut piti hiukan arveluttavana, koska sana tuo mieleen armon anomisen ja sen sävy on siksi englannin taitoisen korvissa liiankin alentuva (to plead  = mm. ’anoa’).

Kun please-sana on esiintynyt sivistys- ja vierassanakirjoissakin jo pitkään, voi sanoa, että se tavallaan jo on osa suomea. Yleiskielen sanakirjassa sitä ei kuitenkaan toistaiseksi ole, eikä se tietenkään sovi asiallisimpiin yhteyksiin. Sinänsä myös asiallisissa mutta rennommissa tekstilajeissa sana voi hyvinkin olla tyyliin sopiva, kuten parahdus ”Voi ei pliis!” sanomalehden televisiosivulla.

RIITTA ERONEN

Julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 4/2012