Kielineuvonnan vuosikymmenet: 1990-luku
Kotimaisten kielten keskuksen ja Yle Radio 1:n Aristoteleen kantapää -ohjelman yhteistyönä on syntynyt kuulokuvasarja Kielineuvonnan vuosikymmenet. Se esittelee muutamia Kielitoimiston puhelinneuvonnassa käsiteltyjä kysymyksiä 1940-luvulta 2000-luvulle.
Kuudennessa kuulokuvassa käsitellään 1990-lukua ja uusien valtioiden nimiä. Ohjelman voi kuunnella Ylen verkkosivuilla.
Pilkutusongelmia ja
kysymyksiä Virosta
Kielitoimiston puhelinneuvonta oli 1990-luvulla varsin
suosittu palvelu: yleisessä kielineuvonnassa vastattiin päivittäin 60–80
puheluun. Vastausaika oli pääasiassa arkisin klo 9–14, mutta vuosikymmenen
puolivälissä vastattiin joinakin vuosina 15:een ja muutaman kuukauden jopa klo
16:een saakka.
Juha Malmi kritisoi Helsingin Sanomissa vuonna 1994 puhelinneuvonnan ruuhkaisuutta. Kielenhuolto-osaston esimies Anneli Räikkälä kertoo vastauksessaan Kielitoimiston palveluista, asiakkaista ja merkityksestä. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.
Useita kertoja kysyttiin muun muassa seuraavista kielen
ilmiöistä, joista monet ovat askarruttaneet myös ennen ja jälkeen 90-luvun
(vastauksia on merkitty sulkeisiin):
sanan viive taivutus (viipeen, harvinaisempi viiveen)
sanan ryväs taivutus (rypään)
Miten kirjoitetaan Lähi-itä ja Kaukoitä?
Miten kirjoitetaan Baltia?
Miten kirjoitetaan korkein oikeus?
business vai bisnes? (molemmat käyvät)
tarkastaa vai tarkistaa?
ulkolainen vai ulkomainen? (ulkomainen)
ottaa huomioon vai huomioida?
perustana ovat kustannukset vai perustana on kustannukset? (ovat)
ajatusviivan käyttö: Helsingin–Lahden tie,
sävelmä 200‒300-luvuilta
verbin muoto teititeltäessä: mikäli
olette jo maksanut
välimerkit ja alkukirjain kirjeen aloituksessa ja lopetuksessa
Päiväkirjaan on merkitty taajaan myös pilkkuasiaa, pilkutus tai
pilkutusongelmia. Vuosikymmenen
yleisin kysymys saattaa kuitenkin koskea eteläisen naapurimaamme nimeä.
Aiheesta Viro vai Eesti käytiin
(jälleen) keskustelua lehdistössä sekä Viron itsenäistyttyä vuonna 1991 että
myöhemmin 90-luvulla.
Suomen Kuvalehti siteeraa Lennart Meren kannanottoa Viro-nimen puolesta. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.
Uusia valtioita
1990-luvun alku oli maailmanpoliittisesti hyvin
merkittävää aikaa. Saksan demokraattinen tasavalta yhdistyi Saksan
liittotasavaltaan vuonna 1990. Kylmän sodan aikakausi päättyi lopullisesti, kun
Neuvostoliitto hajosi joulukuussa 1991. Entiset Neuvostotasavallat Venäjä,
Valko-Venäjä ja Ukraina olivat joulukuun alussa tavanneet ja sopineet Itsenäisten
valtioiden yhteisön (IVY) perustamisesta.
1990-luvun alussa hajosivat myös Tšekkoslovakia sekä
Jugoslavia, jonka alueelle perustettiin raakojen sotien seurauksena uudet valtiot
Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Slovenia.
Nämä valtionrajojen myllerrykset aiheuttivat Kielitoimiston neuvontoihin
kysymysten tulvan. Esimerkiksi tammikuussa 1993 kieli- ja nimineuvonnoissa
vastattiin kysymykseen Tšekin valtion nimestä useita kymmeniä kertoja. Myös
näitä asioita kysyttiin (vastauksia on merkitty sulkeisiin):
Mikä on Saksan virallinen nimi? (Saksan liittotasavalta)
Miten kirjoitetaan Itsenäisten valtioiden
yhteisö?
Miten taivutetaan lyhennettä IVY? (IVY:hyn ~ IVYyn)
Miten kirjoitetaan Azerbaidžan?
Miten kirjoitetaan Ingušia?
Miten kirjoitetaan Kazakstan?
Georgia vai Gruusia? (Georgia)
Kirgisia vai Kirgistan? (mieluummin Kirgisia)
Bosnia–Hertsegovina vai Bosnia ja Hertsegovina (molemmat)
Miten taipuu Bosnia ja Hertsegovina?
(Bosnia ja Hertsegovinassa)
Keskustelua vaihtoehdoista Makedonian viralliseksi suomenkieliseksi nimeksi
Tietoa uusien valtioiden nimistä Sihteeri-lehdessä 1993. Öljytankkerin onnettomuuden jälkeen myös Shetlandinsaarten kirjoitusasusta kysyttiin neuvonnasta kymmeniä kertoja. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.
Lama-aikana risteiltiin
Itämerellä
Kotimaassa 1990-luvun alkupuolta leimasi Suomen pahin lama
ja massatyöttömyys. Puhelinneuvonnan päiväkirjamerkinnöistä lamaa ei juurikaan huomaa,
vaikka tiedusteltu onkin, pitäisikö käyttää termiä devalvaatio vai devalvointi
(molemmat käyvät) ja miten lama-Suomi kirjoitetaan.
Suosittua 90-luvun ajanvietettä olivat risteilyt
autolautoilla. Kielitoimistosta onkin kysytty useasti Ruotsin-laivan oikeaa kirjoitusasua. Yleensä on suositettu yhdysmerkillistä
kirjoitustapaa, vaikka rinnalla on nykyään mahdollinen myös yhteen kirjoitettu ruotsinlaiva.
Maisemia Suomenlinnan-lautalta Katajanokalle 90-luvulla. Kuva: Jarmo Koistinen.
Laivaristeilyiltä tutun
seisovan
pöydän sijaan on suositettu – ja suositetaan edelleen – näppärämpää sanaa
noutopöytä. Myös
24 tunnin risteilyn ja
tax-free-myymälän
kirjoittaminen on tuottanut neuvonnan asiakkaille päänvaivaa. Jopa
Silja Europa -aluksen nimen ääntämisestä
on kysytty.
Risteilyihin liittyy myös hyvin traaginen tapahtuma: autolautta
Estonia upposi syysmyrskyssä 28.9.1994 ja yli 800 ihmistä menehtyi. Onnettomuuden
jälkeen tuli useita kysymyksiä siitä, onko haveri
vai haaveri oikein. Molemmat käyvät:
ensimmäinen tarkoittaa merivahinkoa, ja jälkimmäistä käytetään arkisessa kielessä
muustakin onnettomuudesta tai vahingosta.
Perussanakirjasta
Nykysuomen sanakirjan perillinen
Kielitoimiston toimittama Suomen kielen perussanakirja
ilmestyi painettuna 1990–1994 ja sähköisenä CD-Perussanakirjana 1997. Uusi,
ajantasainen sanakirja oli tarpeen, sillä Nykysuomen sanakirjan aineistonkeruu
oli lopetettu jo vuonna 1938. Maailma oli kuitenkin muuttunut ja sanasto
kasvanut nopeasti sotien jälkeen. Perussanakirjassa oli muun muassa 76 tieto-alkuista uudissanaa (esim. tiedonkulku, tietokanta, tietokonepeli
ja tietovuoto) ja 32 ympäristö-alkuista uudissanaa (esim. ympäristöhallitus, ympäristönsuojelu ja ympäristörikos).
Kouvolan Sanomat kirjoitti perussanakirjan uudissanoista kolmannen osan ilmestyttyä. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.
Osaksi eurooppalaista
liittoa
1.1.1995 Suomi liittyi Euroopan unioniin. Suomen kielen
lautakunta otti kantaa liiton nimeen jo vuonna 1992:
Lautakunta oli sitä mieltä, että
suomen kielessä olisi mahdollista käyttää kumpaakin sanaa liittoa ja unionia.
Lautakunta piti ensisijaisena ilmausta Euroopan
liitto (EL), koska siinä on
suomenkielisille merkitykseltäänkin selvä omaperäinen sana liitto ja koska merkittävät joukkoviestimet ovat ryhtyneet
käyttämään sitä. Lautakunta ei pitänyt virheellisenä myöskään ilmausta Euroopan unioni, mutta se katsoi, että
sana unioni ei ole kaikille
suomalaisille merkitykseltään niin selvä kuin liitto ja että unioni on
tyylillisesti vanhahtava. (Kielikello 4/1992.)
Suosituksesta huolimatta käyttöön vakiintui Euroopan unioni, jonka kirjoitusasusta,
lyhenteestä (EU, luetaan ee-uu) ja
lyhenteen taivuttamisesta (EU:hun,
luetaan ee-uu-hun ~ EU:iin, luetaan Euroopan unioniin) on kysytty tasaisesti koko 1990-luvun.
Ilta-Sanomat pohti vuonna 1993 kokonaisen aukeaman verran, onko EU vai EL parempi. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.