Kotimaisten kielten keskuksen ja Yle Radio 1:n Aristoteleen kantapää -ohjelman yhteistyönä on syntynyt kuulokuvasarja Kielineuvonnan vuosikymmenet. Se esittelee muutamia Kielitoimiston puhelinneuvonnassa käsiteltyjä kysymyksiä 1940-luvulta 2000-luvulle.
Ensimmäisessä kuulokuvassa käsitellään 1940-lukua ja aiheena on Muovin synty. Ohjelman voi kuunnella Ylen verkkosivuilla.
Kielitoimisto perustettiin toisen maailmansodan loppuvaiheiden aikana vuonna 1945. Samaan aikaan käynnistyi myös puhelinneuvontapalvelu, joka on jatkunut vähäisiä keskeytyksiä lukuun ottamatta näihin päiviin asti – ja jatkuu edelleenkin. Myös kirjeitse tulleisiin kysymyksiin on vastattu varhaisista vuosista lähtien. Alkuaikoina asiakkaita tuli myös toimistoon paikan päälle esittämään kysymyksiä.
Alusta asti puhelinneuvonnan kysymykset ja vastaukset on kirjattu neuvontapäiväkirjoihin, joita on vuosikymmenien aikana kertynyt useita hyllymetrejä. Päiväkirjoja säilytetään Kielitoimiston arkistossa.
Maisteri NN haluaa väitöskirjansa kielentarkastusta. Harkitaan. Ehkä jouluna.
Vuoden 1945 aikana kirjattiin 3 764 puhelua, vuonna 1946 puheluita oli 5 845 ja seuraavana vuonna jo 6 336. Yhteen puheluun saattoi jo noina alkuvuosina sisältyä lukuisia eri kysymyksiä.
Kun Kielitoimiston puhelinneuvonta alkoi vuoden 1945 alussa, käytiin vielä Lapin sotaa. Noihin aikoihin maksettiin myös sotakorvauksia ja asutettiin Karjalasta muuttaneita. Elettiin pula-aikaa, mutta pikku hiljaa alettiin myös toipua sodasta ja rakentaa uutta Suomea.
Neuvontapäiväkirjaan merkittiin kysyjän tiedot sen mukaan, mitä puhelimessa sai selvää; tittelit olivat tärkeitä:
Toht. VirtanenTark. Niemi, vankeinh.virasto
Joht. Räsänen
Nti Nieminen, soitti kioskista
Hra Aalto
Naishenk.
Joku herrasmies
Joku lakitieteen yliopp.Eduskunnasta
Nymanin konepaja
Kysymyksen lisäksi päiväkirjaan merkittiin yleensä myös vastaus ainakin jollakin tavalla. Kiireen vuoksi suositeltu vaihtoehto on usein vain alleviivattuna. Pidempiä selityksiä on lisätty ehkä jälkikäteen.
Monet neuvonnan
ensimmäisten vuosien kysymyksistä voisivat olla myös 2010-luvulta.
Kestokysymysaiheita olivat ja ovat yhä erityyppiset yhdyssana- ja
alkukirjainkysymykset. Usein kysytyt kysymykset 40-luvulla olivat esimerkiksi
seuraavanlaisia:
ruoan vai ruuan?
myi vai möi?
pidempi vai pitempi?enää vai enään?
organisaatio vai organisatio?
invalidi vai invaliidi?
tarkastaa vai tarkistaa?
mitätöidä vai mitätöntää?
emali vai emalji?
monesti vai monasti?
huoneisto vai huoneusto?
kruksi > rastiRyti-nimen taivutus (suositus: Rydin)
Yhdistyneet kansakunnat, iso alkukirjain vain ensimmäiseen sanaan, lyhenne isoin kirjaimin: YK
Isossa-Britanniassa vai Iso-Britanniassa?
teitittely (olette ollut)
Usein vastattiin myös kysymyksiin sanojen merkityksistä tai vierassanojen suomenkielisistä vastineista:
Mitä manicure on suomeksi?
käsienhoito miel. kuin kynsienhoito; jälk. hieman ikävän tuntuinen, ed. sananmuk. vastine.
Mikä sana sopii ruotsin löpsedel-sanan vastineeksi?
Löpsedel: kioskien ja lehtikärryjen laidassa oleva uuden lehden tärkeimpien otsakkeiden luetelma; ei ole suomal. vastinetta.
Tuntematon kysyi, miten anoppia nimitetään puhuteltaessa, tädiksikö vai miksi?
– Oikein on sanoa: rakas anoppini!
Uudet keksinnöt
aiheuttivat joskus myös kielikysymyksiä. 1940-luvulla askarrutti plastic-sanan suomenkielinen vastine
(tästä enemmän Aristoteleen kantapää -ohjelmassa). Siitä keskusteltiin niin lehtien palstoilla
kuin suomen kielen kielivaliokunnassakin (= suomen kielen lautakunnan
edeltäjä).
Kielivaliokunnan arkiston aiheenmukaisessa ”kortistossa” on muovista epätyypillisen kattava, kaksipuoleinen kortti, jossa varsin perusteellisesti referoidaan aiheesta käytyä keskustelua ja tehtyä päätöstä. Kortti on kirjoitettu jälkikäteen, mutta ajankohdasta ei ole merkintää.
