Kotimaisten kielten keskuksen ja Yle Radio 1:n Aristoteleen kantapää -ohjelman yhteistyönä on syntynyt kuulokuvasarja Kielineuvonnan vuosikymmenet. Se esittelee muutamia Kielitoimiston puhelinneuvonnassa käsiteltyjä kysymyksiä 1940-luvulta 2000-luvulle.
Kolmannessa kuulokuvassa käsitellään 1960-lukua ja aiheena on Matka Kuuhun! Ohjelman voi kuunnella Ylen verkkosivuilla.
Yksi 1960-luvun merkkitapauksista oli ensimmäinen miehitetty kuulento. Apollo 11 laskeutui Kuun kamaralle 20.7.1969. Kuulento sai osakseen paljon huomiota Suomessakin, ja tapaus poiki kysymyksiä myös Kielitoimiston puhelinneuvontaan.
Astronautit laskeutuivat Kuuhun Eagle-nimisellä kuumoduulilla. Kuten monissa muissakin vierassanoissa, on myös moduulissa ongelmana vokaalin pituus: pitääkö siis kirjoittaa moduli vai moduuli?
Kuun tunnetuimpiin pinnanmuotoihin kuuluvat kraatterit. Tästäkin hankalasta vierassanasta kysyttiin puhelinneuvonnasta: tuleeko kraatteriin yksi vai kaksi t:tä?
Kuulento taisi olla innoittajana myös soittajalla, joka tiedusteli, kirjoitetaanko Kuu isolla vai pienellä alkukirjaimella.
Moduuli ei ollut ainoa sana, jossa vokaalin pituus herätti 1960-luvulla kysymyksiä. Sama pulma koski monia muitakin vierasperäisiä sanoja. Oikeinkirjoitusongelmia ovat neuvonnan päiväkirjojen mukaan tuottaneet esimerkiksi inflaatio, sosiaalinen, normaali, illuusio, katastrofi, mikroskooppi, teknologinen, hygienia, hygieeninen, informaatio, operaatio, diagnoosi, diplomi, makaroni, symboli, mikrofoni, akryyli ja vinyyli. Aivan erityisen ongelmallinen on näyttänyt olleen organisaatio, jonka kirjoitusasua on kysytty todella ahkerasti.
Nykyisin tällaisten vierassanojen oikeinkirjoituksesta ei kysytä yhtä usein kuin puhelinneuvonnan alkuvuosikymmeninä. Nämä sanat ovat jo niin vakiintuneita, etteivät ne aiheuta kielenkäyttäjille paljonkaan ongelmia. Lisäksi tällaiset pienet oikeinkirjoitusasiat on helppo ratkaista esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjan tai ohjepankin avulla, jotka ovat kaikkien saatavilla verkossa.
Toinen yleinen vierassanoihin liittyvä oikeinkirjoitusongelma 1960-luvulla koski lainasanojen suhuäänteitä: pitäisikö suosia hattu-s:ää, sh:ta vai pelkkää s:ää? Askarruttavia suhusanoja olivat ainakin sekki, sabloni, brosyyri, montaasi, tussi ja hasis.
Suhuäänteiden merkitseminen on kuulunut kielenhuollon historian hankaliin kysymyksiin. Vielä 60-luvulla vaikkapa tussi on saatettu kirjoittaa kahdella hattu-s:llä, mikä ei varmaankaan juolahtaisi nykykirjoittajan mieleen.
Yksi vuosikymmenen kielitapauksista oli Nykysuomen sanakirjan valmistuminen. Viimeinen eli kuudes osa julkaistiin vuonna 1961. Reilut 200 000 hakusanaa sisältäneen sanakirjan toimitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja julkaisi WSOY.
1960-luvulla Kielitoimisto oli jo vakiinnuttanut asemansa ja sen työ tunnettiin melko hyvin. Toimintaan liittyi kuitenkin myös mielikuvia, jotka eivät välttämättä olleet aivan totta.
Toisin kuin usein luullaan, Kielitoimistossa ei juuri sepitetä sanoja. Esimerkiksi puhelinneuvonnassa saatetaan kyllä ottaa kantaa sanaehdotuksiin, mutta Kielitoimistosta lähtöisin olevat sanat ovat harvinaisuuksia. Tästä huolimatta käsitys itse keksittyjen sanojen tuputuksesta elää sitkeästi. Monet uskovat yhä, että esimerkiksi selloa tarkoittava haarasoipio olisi Kielitoimiston sanaehdotus.
