Siirry sisältöön
Haku

Karjalohjan murrenäyte

Karjalohjan murre kuluu lounaisten välimurteiden Länsi-Uudenmaan alaryhmään. Kyseessä on siirtymämurrealue: vanhaan lounaismurteiseen pohjaan on sekoittunut sisämaasta hämäläisvaikutusta.

Lounaisten välimurteiden alue on varsin epäyhtenäinen. Pohjoisosissa vallassa ovat hämäläismurteet. Eteläosissa, kuten Karjalohjalla, puheessa on säilynyt selvästi enemmän lounaismurteisuuksia. Karjalohjan murteelle ominaisia piirteitä ovat esimerkiksi diftongien avartuminen (piäneks, syäty) ja r-äänne t:n heikkoasteisena vastineena (tehrä, tuara < 'tuoda').

Kohti jouluaattoiltaa

Cecilia Silén, o.s. Jakobsson, (s. 1889) kertoo, miten Karjalohjalla ennen valmistauduttiin joulun viettoon. Haastattelijana on Pekka Lehtimäki. Haastattelu on tehty lokakuussa 1963.

Alleviivatuista murresanoista on esitetty levikkikartta sivupalstalla.

– No sittek kuulkaa, se joulunaika...

– Nii se oli sit simmost, et sitä varruttin kovastis stä joulu.

– Mitenkä sit valmisteltii?

– Sitä valmistetti joka taval että, ens sitä kuuratti ja sitä touhutti ja stä puhristettin kaik paikat et oli sitten, piti oleman kaik puhtat ja hyvät ja. Ja sit lämmitetti uuni ja sin laitettii. Limput leivotti ja hiivaleivät ja pullat ja. Ja hh siankinkut laitettin uuni ja, ja monellaiset laatikot ja uunipuurot ja lanttulaatikot ja. Ja simmos sitä joulu sit valmistetti.

– Mitenkäs sitä lanttulaatikkoo – mutta sillähän oli toinen nimi?

Sinikkalaatikko niin se oli. Lantut sekaav vaav vääntä-. Sinikois se oli kun sillon puhutti ja.

– Mitenkä sitä tehtiin?

– Ei sitä sen kummemman tehty. Sitä ni, sinikat nii laitettin, keitetti ja, joku hakkas piäneks ja joku riivas ja, silloj jos, jollan oli lihamylly niin se laitetti siint läpitte. Ja sit siihe laitetti vähä maito ja, mitä, ma-, maustei ja, maito ja, vehnäjauhoi vissin tai mannakryynei mitä siihe laitetti ni. Ja se onkin kyl hyvä syärä. Ja kyl uunipuuroki joka jouluna oli, laitettuna hh.

– Mistä se uunipuuro laitettii?

– Perunista. Perunat keitetti ja hakattim pieneks ja sihe vehnäjauhoi joukko et se imeltys et se oli semmost makkia ja, maito joukko ja, sit se uuni.

Ja jouluaatto aikasi jo menti neljän aikan, palvelijatki menivä, navettan ja hh, jouluaatto ja ja. Ja sit lämmittämä sauna. Ja pualem päivän aika sit jo täytys ollas sauna valmis ja. Sit sauna ja. Sit tehtin askaret aikasi ja, et se oli jo, viiren aikan kaik tehty ja sit ruvetti joulu viättämä.

– Minkämoisii töitä noim miähil oli, jouluaattona?

– Ei niil olnus sit mitää muuta ku ne ajovak karjaruvan kotia vaan, et piisasivak kaik joulumpyhät, ja sit toivak kuuset, ja hakotrapun etee ja. Sillon ei tehty joulupäivän mitään työtä. Ja sillon täytys jouluaatton kantap puukkin kaik sisäl ettei joulupäivän tarvinnum mitään tehrä.

– Eikö sillon saanut tehrä?

– Ei ei ei. Kyl mar stä sai tehrä ninku nyttenki mutta, ihmiset oli se verav vanhanaikasi ettei net tehnyk ku se oli olevanas sit simmost, epämukavaa, ettei stä saanut tehtä.

– No tuota mihin aikaan tuotiin oljet, tupaan?

– Illal sik kun oli illallis syäty ni... taik ennenki jo sai tuarak kuiv vaan tahtos sit ja, ja, sit sitä olti siinä. Sit koukitti simmos suutari siäl kovi ja.

– No minkäsmoist se oli?

– No se oli simmone laitetti simmone oljest simmonen äijä sit vaa ja, toine oli toises pääs köppi ja toinen toises pääs köppi ja, takaperi sit molemat ja, nin kun takapuolet vastuksi ja. Kuka sai sen suutari sit nurin osumaa ni... Ei se ollus sen kummemba ei muuta ku koukitti sitävaa sit. Ja sit, lapsekki (vietti si-), sin nukutti sit sinnen olkie joukko. Juu ei sem parempi makuisija sillon tarvittu.

– No kyllä kai muutaki leikkii oli kun sit suutarii siel?

– No ei sitä, ei silloi lapsep päässy miheskän kylää. Se oli vaan oma lapsiin keskures sik kun oli ja.

– Mutta siel oljis?

– Nii siäl jyllätti sit oikee, vaa nin kun tavalisest penskat jyllävä.

– Muistettiinko noin elävii jouluna, vähäm paremmi?

– Juu, sillon annettiin, jouluaatto ni, minun kotonanki ni, kyl joka laji, leipä ni viätii lehmil, se oli oikee semmone, tapa.

– Sanottiinko mitään kun annettii?

– En tieräs siit mitää jos ne sanottii mitää, muk kuitenki ni, ilmotettii ett oli joulu heitil.

– No oliko semmosta tapaa että ols piretty noi ruaat niin kun, pöyräs?

– Juu tontuil jätetti ruaka jouluaattoom pöytän. Vaikkei nyk kaikki jätetty mut jotai laji kuitenki. Et ei nek kaik. -t em m ää tieräk kyl mää ole joskus, jättänyk kum mää olem mennyk kylää jouluaatto lasten työ mutta, ei niis kajottu ol kyl ne on, samal taval kum mää kotjat tule.

Jalanpainanta-leikki joulupahnoilla (Hämeenkyrö v. 1933). Kuva: Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.
Jalanpainanta-leikki joulupahnoilla (Hämeenkyrö v. 1933). Kuva: Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.