Markkovan näyte
Markkovan murre kuuluu kaakkoismurteisiin.
Sofia Sihvonen (SS), s. 10.6.1889 Markkovan kylässä.
Haastattelu on tehty 13.6.1968 Ruotsissa Boråksessa, haastattelijana Irma Savolainen (IS).
Signum: 7853: 3.
IS: A mihin kyllää työ naimisii menitte sit?
SS: sit, meijäŋ Gyläst_ol' kakskymmenD-, viis kilometrii sinne KelkkolaŋGylleä sitä sanotti Kelkkolaŋkylä. ja, mie sit sinne mänin na-. ja miun_äit'iin_ei ois laskennut sinne ko siel_ol', puol' kylleä venäläisii, ja puol' kylleä, suomalaisii. a mie en osanD yht sannoa sannoo, venättä. meiŋ kyläs Suomessa_ei olt, venäläisii.
n̓i ni, sit, en mie sin n̓iŋku ois männytkää ko ei ois se sulho ollut n̓iin, kilt't'i. se ol' niiŋ kiltti ja sievä poika jot. mie n̓iit pahhoi poikii en tykänD. mie, tykkäsii voa kilt't'ilöist. se ko ol' kiltti n̓i, myö käyt'ii yhtessä [sic!], rippikouluskii, häneŋ kansaase. ko tul'imma sielD rippikoulust meijän, siel siel kirkos piettii sitä rippikouluu Martti Jaat'inem piti, meil ser rippikoulun. meit_ol' nel'kyment heŋkee, kaheksatoist tyttöö ja, viimeset ol'l'iit poikii. sit ko kirkor rappasii myöteŋ ko tulemma n̓i, tytöt ielpäi, a sit pojat jälelpäi. näiŋ Gokkaattiit kirjallaam piähä. ja se poika ai kokkaattiikki minnuu kirjal piähän, mikä meinas minnuu morsi(aammeks. ajatella, millasii asi(oi. ja siinDä yhellaim män̓, mitäs siD män̓, kolme vuotta. se sama tul'kii sit, meijä kylleä sii kakskymmenDviis kilome-,. no junahaŋ siiŋ käi. junalha se ajel'tii. ja, sil mie jouvui naimisiihe.
voi kui siell_ol' hauska olla. nouset ylleä, kuim mänet ulos voa ne, venakko sattuu vastoa. no, et_ossaa sannoo mitteä. sanom päiveä, ne ei t'ie mitteä. siinn_ol' miul asja enneŋ Go minä [sic!] opi. vot, kui vällee se nuar ihmine n̓eät oppii. a nyt ko oler Ruotsis jo kakskymenDyks vuotta, ruotsin sannaa en t'ii mitteä, en yyhtäkää sannaa. taksa mykkä. ja kud nat. no jos minGän sanav viel os-, en muista. katso nyt se matimaatikka ei toimi en̓n̓eä. juu. ja nuorenna kui hyväst se toimi. ajatella mite hyväst mie osasin, puhhuu venättä n̓iŋGo venäläinen. t'eälläkii t'eäll_o venäl-, Puolav venälä-.
ol'imma sielä leirillä, nyt, nyt justii, tulim pois moantai. jos siell_ei ois ollut Puolav venäläine, n̓i, siell_ois olt hyviv vaike(at olot, ko kaik_ovat ruotsalaisii. mie en yhteä piäse peril mitä hyö miul puhhuut, näyttelemäl vua sii mitä. a se ko peäs peril, venättä, miuŋ kansaim puhu venättä, ja, heil sit hiä sano, ruotsii, hiä osajaa ruotsii puhUA. se oŋ keral n̓iit siirtolaisii. sil, puolalaisel ja ol',. se on oikeem Puolam papirrouva, joutunnut tänne kahel lapseŋ kans. pojat_ovat jo, korke(askoulussa, ja heä yksinnään näi elleä. – –.
se ol' sit niim mukava ko, siel sai puhhuu venättä. ja sai kaik asi(aD n̓ii. ja siell_ol' nii hyvä, siellä leirillä ko mere rannal, ajatella mere rannal. käimmäki uimassa meressä. sit ko ol' se heluntakpäevä kaks päevä pyhheä se ol sellail lomapaikka. siel ko ol' niil ruotsalaisiil tehty niit, mökki(ä n̓iim Baljo kaik ihka valki(oi, kaik ihka valke(a. petäjämetsä katajaŋ kas yhessä kasvaa. se ko oŋ kaunis paikka ni ei huol' syyväkeä ko vast mänet sinne. se on tästä kaheksaŋkymment kilometrii. vasta ko mänet sinne n̓i, n̓i, se jo syötteä se ja antaakii tervyyttä, se sellain ilma(ala, n̓eät se meri. se ol löyhke(ä vaikk_oŋ kylmä tuul' ni se on terveellistä. ja sit se petäjämetsä. meil kotoŋkii myö ko Kelkkolas ko elimmä ni, meil käi niitä, Leeniŋkraatist niitä, kesä(eläjii, sitä varte ko meil_ol n̓iin hyvä se metsä. hyö kesä-, kesäŋkii koko päivät ol'l'iitkii siellä metsäs, kävelemäs. ja miul nyt, mie t'eäl oleŋ käynyt kolme kertoa t'eällä leirillä. minust_on nii hyvä jotta.
Litterointi teoksesta Markkovan murretta. Suomen kielen näytteitä 34, s. 5–8.