Hietamäen näyte
Hietamäen murre kuuluu kaakkoismurteisiin.
Eeva Pönne (EP), s. 19.12.1895 Hietamäen Ryömin kylässä.
Haastattelu on tehty 30.3.1965 Espoon Tapiolassa, haastattelijana Pertti Virtaranta (PV).
Signum: 5307: 1.
PV: No missä käytii kihlal?
EP: kihlàl kirkòssa, kirkòs käyt'ii kihlàl. no sit ko ol' kuuloitettu ja, kolme kertaa, sit tul'l'iit l'iitoil ketä isä tai äit'i, ketä siel tul'l'iit l'iitoil, sopimaa siint miten ne heät vietetää. no sit, zit ne heät tuota, no sellain, se ol' ko mite se sit, morsii läks kutsumaa, läksi(äisii, meil sanot't'ii läksi(äisìks. pojal_ol'l'iit heät, a tytöl_ol'l'iit läksi(äiset. sit, morsii läks kutsumaa läksi(äisii. sit n̓iitä sano- kutsut't'ii suvennaham pieksäjìks. sit kuka antoi raϰϰaa, kuka antoi villoi, kuka mitäkii, sit, sellaim pientä lahjaa jo, ko hää käi, kutsumàs läksi(äisii. no sit sellaim miten ne, l'iitoil sovit't'ii, jot kohalleek se viijjää sit, ennen tuota kirkkoo ottamaa, vaim perrää kirkon, l'iitoil sellain sovit't'ii. ketä viet'ii kirkòst kohallee jo, a ketä vast perrää kirkon sit vast tult'ii uuvestaa ottamaa. ottajat tul'l'iit. no ja sit tuota, ottajat män̓. n̓iitä syötet't'ii ja juotet't'ii. no sit ne ko män̓n̓iit pois, sit nuoteita. ne kokohuusiit, no morsii(a, män̓ t'ietty jo sulhaseŋ kansa, sit nuoteet tul'l'iit vähäm peremmä̀st kokohuusiit samalain syötet't'ii ja juotet't'ii sit läksiit nuoteihen.
PV: No keitä hyö olliit, nuoteet?
EP: no kaik nuoriso ja, sukulaisii, morsi(àmmem puolèlt. sulhasem puolèlt_ottajat käivät samalai sukulaisii. sukulaist, sulhase sukulaist käivät ottamàs, morsi(ànta, sitä sanot't'ii ottajìks. a n̓iitä, morsi(àmme sukulaisii sanot't'ii nuoteiks, ne käivät, sit nuoteis. no sit siel nuoteis_ol't'ii, samallain syötet't'ii ja juotet't'ii ja. eistäi silloiv viel, enneŋ ko, n̓iŋku mie silloin tuota, hunnustet't'ii viel sit morsii.
PV: No, hoastahan siitä, hunnustamisest.
EP: no eistäiŋ ko, siel söivät, siel nuoteis, sit morsi(àmmelt otet't'ii ne voatteet pois, peält mitkä ol'l'iit vihìl. jos kukkaast_ol'l'iit peäs, kukkaast riisut't'ii ja, ja sit pan̓t'ii myssy peähän sellanen_ol ommeltu silkìst, myssy. no ja sit toas, sulhane tul' ottamaa sielt, huonèst mis, morsi(ànta hunnustet't'ii, vei toas sinne pöytää sit. sit juot'ii tšaijjuu, ja sit tytöt lauloit siel, kaikellaisii virsii.
PV: Muistat, mitä virsii?
EP: em mie muista n̓iitä virsii. lauloitha ne kaikellaista jot tuota, "matala oŋ kynnys männä, pois on tulla korkee", ko kotont ja läksiit. noo sit siel tantsiit ja, ol'l'iit oman_aikàn sit läksiit, nuoteet pois. no sit toisèm päivä̀n, sit_ol'l'iit nostajaiset. sit_ol', niitä vanhoi, enemmäŋ kaik kutsùttu ja ol'l'iit nostajaiset. sit_anoppii viet'ii saunaa ja, anopil pant'ii kaik, voatteet, uuvet voatteet – morsii ne toi ja, pan̓ ne peäl, anopìl. ja sit nostet't'ii jos_ol' siel anoppi ja appi, pan̓t'ii jakum peäl ja nostet't'ii, ko ol' nostajaist ni, nostet't'ii, ylleä ja.
PV: Mitä siinä sanottii?
EP: ei ne muuta mittää muuta ko nostiit voa ja, nii. no sit_ol'l'iit viel_aiŋ kahe viikom peäst tai, viikom peäst jälkijuomat. sit toas kaik kutsut't'ii rist'(äit'it ja, tät'it ja, morsi(ammem puolèlt sekä sulhasen, puolèlt, molloot [= molemmat]. sit_ol'l'iit ne jälkijuomat.
Litterointi teoksesta Hietamäen murretta. Suomen kielen näytteitä 42, s. 33–36.