Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
10.9.2012 15.53
Mikä on huosta?
Ilmeisesti turvallinen paikka tai olotila.
Radiossa keskusteltiin huostaanotosta. Nainen, joka oli otettu lapsena huostaan, mainitsi jotain sellaista, että se ”huosta oli kyllä hyvä paikka”. Netistä löytyy toki sellaisiakin lausahduksia kuin ”huosta on raskas kokemus” ja ”huosta on lapselle tragedia”.
Varmaa on, että huosta on tunteita herättävä sana, josta oletetaan, että sen merkitys on kaikille selvä. Sanan erilaisia käyttötapoja saati alkuperää harvemmin ryhdytään erittelemään.
”Kuulin, että Matin ja Liisan tyttö otettiin huostaan.”
”Vai niin. Eikö olekin mielenkiintoinen sana, tuo huosta?”
No, pohdintaan nyt kuitenkin hetki sanan olemusta. Huostan itsenäinen taipumaton käyttö esimerkiksi lauseen subjektina lienee melko harvinaista. Huostaa näkee usein yhdyssanoissa huostaanotto ja huostassapito sekä lausekkeissa ottaa huostaan ja huostaanotettu (myös: huostaan otettu) lapsi (ks. esim. Lastensuojelulaki).
Kielitoimiston sanakirjassa ei ole hakusanaa huosta. Sen sijaan sanakirjassa ovat hakusanat huostaan, huostaanotto, huostasta ja huostassa. Sanakirjan mukaan huostassa tarkoittaa hallussa, huomassa, hoivassa, hoidossa ja käsissä olemista.
Herää kysymys, mistä nuo huosta-sanat oikein tulevat ja onko huosta joskus viitannut esimerkiksi johonkin konkreettiseen paikkaan tai esineeseen. Mutta voi. Suomen sanojen alkuperän mukaan huosta-sanan alkuperä on epäselvä. Sanakirja kehottaa vertaamaan sanaan huoma. Huoma-sanalle on kirjan mukaan esitetty germaanista alkuperää, ja vanhat germaaniset merkitykset liittyisivät huomioon ottamiseen ja kunnioittamiseen.
Suomen murteiden sanakirjan mukaan huostassa on yleinen monissa murteissa. Merkityksetkin ovat moninaiset: hallussa, huomassa; huolena, tehtävänä, velvollisuutena; tilassa, kunnossa. Sanakirja tuntee myös verbin huostata, joka tarkoittaa huolehtimista, huoltamista, hoitamista ja auttamista.
Kaikesta voi päätellä, että huosta ei ole sanana eilisen teeren eikä pulunkaan jälkeläinen. Sana on käytössä jo vanhassa kirjasuomessa merkityksissä huoma ja hoito: ”[Poika] Merikaputeiniltä – – sysättiin pois Isän huostaan” (Ganander 1784 Vanhan kirjasuomen sanakirjan mukaan).
Mitenkäs on? Kuka haluaisi vielä valottaa huostan historiaa ja miksei nykypäivääkin?
Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa
Tuo etymologiayritys on kuitenkin kaukaa haettu. Parempaa etymologiaa odotellessa...
Ei mutta mitä juuri sanoin? "Samalla lailla"? Lailla? Onko minulla mielessäni jokin laki, vai mitä tulin taas sanoneeksi?