Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
28.4.2014 11.18
Hatkat
Venäläistä alkuperää?
”Olisiko ollut oikein ottaa hatkat silloin, kun Suomi oli sodassa?” Näin kysyi kansanedustaja Timo Soini Ylen eurovaalitentissä viime viikolla.
Mistä hatkoista Soini oikein puhuu? Suomen murteiden sanakirjassa on hatkasta kaksi sana-artikkelia. Lisäksi sanakirjassa on omat artikkelinsa esimerkiksi sanoille hatkaasti, hatkahtaa, hatkaista, hatkalähtö, hatkanhyppy, hatkata ja hatkattaa sekä hatakka ja hatjakka.
Ensimmäisessä hatka-artikkelissa mainitaan sanalle muun muassa tällaisia merkityksiä: äkkilähtö, matkapassit, kyyti, selkäsauna, löylytys; kiire, hoppu, touhu. Toisessa hatka-artikkelissa mainitaan merkitys tupakkasätkä: Tehrään hatka.
Mistä tämä arkikielinen sana oikein on suomeen kulkeutunut? Vai onko omaa juurta?
Täyttä varmuutta alkuperästä ei ilmeisesti ole. Mutta mahdollista on, että hatka on tullut suomeen venäjästä.
Suomen murteiden venäläisperäisestä sanastosta väitellyt Vesa Jarva käsittelee hatkaa mainiossa tutkimuksessaan (sivut 103–106). Jarva arvelee, että jos hatkan alkuperä on venäjässä, se on todennäköisesti sellaisessa sanaperheessä, johon kuuluu esimerkiksi sana hódkij, joka tarkoittaa joutuisaa ja nopeakulkuista.
Jarva, Vesa 2003: Venäläisperäisyys ja ekspressiivisyys suomen murteiden sanastossa
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa
- Meinaan, jos hatka tulee, niin kookoota ei sitten jätetä. (Lahtinen)
- Otanhan minä jalustan, sanoi Määttä...
On Soini varmaan Tuntemattomansa lukenut.
Onko Jarvan väitös jossain luettavissa? Otetaanko siinä kantaa vähän ilmeisempään lähteeseen, substantiiviin hodok ’kulkija’, monikossa hodka? Siinä paino on toisella tavulla, joten monikko ääntyy aika lailla kuin suomen ”hatka”, paitsi että alkukonsonantti on ihan erilainen, mutta tšuhnahan ei sellaisia eroja huomaa, koska hänen omassa äidinkielessään /h/-foneemin variaatio on niin laaja.