Kiinnostavaa! Jäin miettimään, onkohan verbin perusmuoto datata vai dataa. On olemassa esim. slangiverbi diggaa (Paunosen slangisanakirjan mukaan infinitiivimuoto tosiaan on diggaa eikä digata). Olisikohan dataa analoginen sen kanssa?

Kiitos, niinpä! Mitenkähän tuo oikein on...

Ei-hesalaisena ihmettelin pitkään Teemu Hirvilammen runokokoelmaa nimeltä Niille jotka dallaa sateessa.

Niin kuin monet ei-hesalaiset kesti kauan ennen kuin uskalsin kysyä mitä on dallaa. Sen kyllä tiesin jo että hesalaisten I infinitiivi on sama kuin yksikön kolmas persoona. Vai mikä se nyt kieliopissa olikin.

Siis: ei datata, vaan dataa, dallaa.

Eiköhän puheena oleva verbi taivu dadata : dataan, kuten ladata : lataan. Onhan meillä uudehkossa sanavarastossa myös esimerkiksi digata : diggaan.

Slangista en osaa sanoa, mutta dadata viittaa minun maalaisessa kielitajussani lähinnä dadaan ja dadaismiin :)

Timo, slangiverbit eivät aina noudata astevaihtelua (esim. diggaa, styylaa, Ripsan mainitsema dallaa), eivätkä myöskään vokaalisointua (Sörkka, styylaa). Slangiksi dataa-vebin luokittelisin mm. sillä perusteella, että se ei sovi ainakaan vielä yleiskielisiin tekstiyhteyksiin ja se on nuorison suosima sana.

Urbaanissa sanakirjassa dataa-artikkelin kohdalla muuten väitetään, ettei "dataa-sanalla ole perusmuotoa". Yksi vaihtoehto on siis, että kyseisellä verbillä on vajaa paradigma. Tekisipä melkein mieleni kysyä Heikki Paunoselta, mitä mieltä hän on!

Kutiamisesta puhuttaessa en liene koskaan nähnyt käytettävän infinitiiviä kudita. Varsinkin deskriptiivissävyisillä verbeillä paradigma voi tunnetusti olla vaillinainen.

Hämmästyin suuresti kuullessani ruokalan jonossa virkkeen "mä kelasin mennä tänään elokuviin". Kontekstista kävi ilmi, että kyse on aikomisesta, suunnittelemisesta. Kelata-verbi oli minulle tuttu ainoastaan rakenteessa "mä kelasin että", "mä oon (vähän) kelannu, että". Sekä tietysti kelalle kerimisen merkityksessä.

Dataa-sana on omakohtaisen kokemukseni mukaan alun perin nörttisanastoa, mutta näköjään nyttemmin yleistynyt jopa alkuperäisten dataajien kammoamille vauva- ym. foorumeille. Verbillä ei todellakaan tunnu olevan perusmuotoa, kuten urbaanisanakirja sanoo. Itse käytän kuitenkin perusmuotona "datata", silloin kun toisenlainen ilmaisu on liian vaivalloinen, vaikka se kuulostaakin hieman pöhköltä korvaani. Seuraavassa vähän tarkemmin sanan kehityksestä.

Yläasteaikoinani vuoden 2005 ympärillä aloin kuulla ja nähdä sanaa lähinnä kilpapelipiireissä puheessa ja esim. IRCissä. (Siis tietokoneella voittaakseen pelaavien, eli pelaamista kuin urheilua harrastavien, keskuteluissa.) Siitä sana sitten levisi myös pelaamattomille kavereille (ja esim. omille vanhemmilleni) lähinnä muodossa: "Missä XXX on?" "Varmaan dataa...". Muutamia vuosia myöhemmin, kun omat tietokoneet alkoivat ikäisilläni yleistyä, aloin kuulla muidenkin dataavan kuin vain "n0lifejen" /"nörttien". Nyt sitten jo kännykälläkin dataillaan. Arvauksen muuten on, että alkujaan sana tulee ammattikoulun datanomi-nimikkeestä. Heidän joukossaanhan on perinteisesti ollut paljon juuri kuvatunlaisia CS:ää kilpaa pelaavia IRCissä viihtyviä "nörttejä". (Kirjoittelin tähän nörtin lainausmerkkeihin, koska se saattaa tuoda väärän mielikuvan tarkoittamistani henkilöistä. Itsekin olen samaan aikaan urheillut ja toisaalta pelannut tietokoneella tavoitteellisesti.)

Näin siis sanan kehitys Länsi-Suomen eräästä kunnasta tarkasteltuna. Minua muuten ärsyttää suunnattomasti muodot "meen pelaa" "... pelaamaan":n ja "pitäis pelaa" "...pelata":n sijasta, vaikka nuori olenkin.

Sen edustaja voisi olla appnatiivi.

Dataavalle diginatiiville:

Minäkin saan säännöllisen pultin tuosta "helsinkiläisinfinitiivistä". Kotikulmilla (Peräpohjola) taas taivutettiin suipistumaverbinä joitakin sellaisiakin jotka eivät sitä olleet, tavallisin "purata" (josta tosiaan ediintyi myös tämä muoto, ei vain se iänikuinen "purkaamo".

Mutta noista esimerkeistäsi "meen pelaa" ja "pitäis pelaa" vain jälikimmäisessä on virheellinen I infinitiivi, ensimmäisessä on III infinitiivi ("pelaamaan" -> "pelaan" -> "pelaa'" (huom, lopussa on katkoäänne, jäännöslopuke, aspiraatio, loppukahdennus, loppuhenkonen, miksi sitä nyt nykymuodin mukaan kutsutaankaan)), eli kieliopillisesti ihan oikein, mitä nyt muoto on slangimaisesti kulunut.

Kiitos kiinnostavista puheenvuoroista. Tässä keskustelussa ja tästä blogimerkinnästä muuallakin käydyssä keskustelussa on tullut ilmi, että dataaminen on joillekin hyvinkin tuttua puuhaa, ollut jo pitkään. Samoin tietysti sana. Joillekin taas sana ja ilmiökin saattavat olla oudompia.

Erityiskiitos sovellussukupolveen kuuluvan ihmisen nimityksestä: appnatiivi. Hauska!

Ehkäpä ''dataa'' verbin pitäisi olla vain nuorison sanavarastossa. Vanhempien ihmisten käyttäessä sanaa se kuulostaa tökkivältä tai siltä, että henkilö yrittäisi kuulostaa nuorekkaalta. Sana on kuitenkin (todennäköisesti) lähtöisin nuorten suusta, joten heidän käytössään sen pitäisikin olla. Toisaalta sanan todellinen merkitys on hukassa. Riippuen tilanteesta, dataaminen voi tarkoittaa joko ihan vain koneella olemista/netissä surffaamista tai sitten pelien pelaamista.

Tere! Mielestäni dataa- sanaa ei kovin paljon käytetä enää nykyään. Dataaminen tarkoittaa sitä, että käyttää puhelinta, tietokonetta tms. mobiililaitetta. Sanaa voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun kerrotaan selaavansa puhelinta tai tietokonetta.