Edistetään kielten asemaa lainsäädännössä

Kotimaisten kielten keskus pitää tärkeänä, että uudella hallituskaudella jatketaan Kansalliskielistrategian ja Kielipoliittisen ohjelman toimeenpanoa. Erityisesti tulee panostaa suomen kieltä koskevan selvityksen toimeenpanoon ja englannin kielen selvityshankkeen jatkotoimiin.

Lisäksi saamen kielten, romanikielen, karjalan kielen ja viittomakielten asemaa tulee vahvistaa pikaisesti myös lainsäädännössä. Lainsäädäntö- ja elvyttämistoimien ansiosta näiden kielten asema on parantunut huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Tätä ovat edesauttaneet kielten opetukseen myönnettävä erillisrahoitus, kielikylpytoiminnan tuki ja kielten saaminen yliopistollisiksi oppiaineiksi.

Näillä kielillä on kuitenkin tällä hetkellä vaihteleva asema kielilainsäädännössä. Kieliryhmien yhdenvertaisuuden ja kielellisten oikeuksien näkökulmasta olisi tärkeää kiinnittää huomiota moniin näihin kieliin liittyviin asioihin.

Kansalliskielet suomi ja ruotsi

Suomen ja ruotsin kielen elinvoimaisuuden säilyminen edellyttää, että kansalliskielten asema ja kielelliset oikeudet turvataan hallinnossa ja hallinnon uudistushankkeissa.

Digitaalisia palveluita tulee kehittää alusta alkaen rinnakkain suomen ja ruotsin kielellä, jotta kieliryhmien yhdenmukainen kohtelu voidaan varmistaa. Erityisesti tulee huolehtia myös siitä, että kansalliskielten käyttöala ei kavennu tieteessä ja että kielten sanastotyön merkitys laajenee.

Saamen kielet

Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolisten lasten oikeus äidinkielensä opetukseen tulisi taata sekä valtakunnallinen saamen kielten etäopetus vakiinnuttaa.

Saamen kielten säilymistä ja kehittymistä ovat tukeneet erityisesti saamenkielisen varhaiskasvatuksen ja opettajankoulutuksen lisääntyminen. Erityistä huolta kuitenkin aiheuttaa saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolinen saamen kielen opetus.

Kun saamelaisten kotiseutualueen erityisrahoitus tuli voimaan vuonna 1999, suurin osa saamenkielisistä asui tuolla alueella. Nykyisin jo noin 67 prosenttia Suomen saamelaisväestöstä asuu muualla kuin kotiseutualueella. Saamen kielen opetusta järjestetään tällä hetkellä kuitenkin vain noin 15 kunnassa alueen ulkopuolella.

Romanikieli

Romanikielen elvyttämiseksi tarvittaisiin systemaattisia toimenpiteitä. Romanikielen elvytysohjelman toimeenpanosta tulee huolehtia kansallisesti. Romanikielen asemaa parantaisi myös oma kielilaki.

Romanikielen suurimmat haasteet liittyvät puutteeseen kelpoisista romanikielen opettajista ja eri ikäluokille suunnatusta oppimateriaalista.

Karjalan kieli

Karjalan kieli on suomen läheisin sukukieli, ja sitä on puhuttu Suomen alueella yhtä kauan kuin suomeakin. Karjalaisille ei kuitenkaan ole tarjolla palveluita omalla kielellä.

Karjalan kieli on myös uhanalainen. Karjalan kielen asemaa parantaisi oma kielilaki. Lisäksi karjalan kieli tulisi mainita myös perustuslaissa.

Viittomakielet

Viittomakieltä käyttävien oikeudet ovat parantuneet. Silti esimerkiksi mahdollisuus viittomakieliseen ja viittomakielen opetukseen vaihtelee. Heikoin on viittomakieltä ensikielenä käyttävien kuulevien oikeus äidinkielensä opetukseen. Viittomakielen opetus ja viittomakielinen opetuspolku tulee turvata varhaiskasvatuksesta alkaen.

Selkokieli

Selkokielen asema tulee turvata lainsäädännöllä. Suomessa on arvioitu olevan jopa 750 000 ihmisistä, jotka tarvitsevat arjesta selviytyäkseen selkeää yleiskieltäkin helpompaa kielimuotoa, selkokieltä. Näiden ihmisten kielellisiä tai viestinnällisiä oikeuksia ei silti ole tällä hetkellä Suomen lainsäädännössä turvattu.

Tiedon saaminen on itsenäisen elämän ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusedellytys. Tiedon ymmärrettävyyden merkitys korostuu kriisitilanteissa, jolloin kaikkien on olennaista ymmärtää ohjeet ja kyettävä noudattamaan niitä.

Oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan

Perustuslaissa mainittu oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan vaatisi täsmennystä. Säännös ei rajoitu koskemaan vain perinteisiä Suomessa olevia vähemmistöjä.

Säännöksestä seuraava kielellisten oikeuksien ja kulttuurin suoja vaihtelee muun muassa ryhmän vakiintuneisuuteen liittyvin perustein. Osalla kieliryhmistä on lainsäädännön tuki ainakin osittainen, osalla ei käytännössä lainkaan. Ongelmallinen on myös maahanmuuttajien oman äidinkielen opetuksen asema.