Huoli kansalliskielistä on aiheellinen

Miten käy suomen ja ruotsin? Huoli kansalliskielten käyttöalan kaventumisesta on viime aikoina tuotu julki monissa yhteyksissä. Käyttöalan kaventuminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kieltä käytetään joillakin elämänalueilla entistä vähemmän eikä sillä ilmaisuvoiman heiketessä enää pystytä kertomaan kaikkea tarvittavaa.

Suomen ja ruotsin kielen kannalta on erittäin olennaista, että ne säilyvät muun muassa koulutuksen, median, yhteiskunnallisten palveluiden ja hallinnon kielinä. Suomen ja ruotsin kielen asemaa tulee siis tällaisilla yhteiskunnan lohkoilla erityisesti vaalia. Myös kaikissa muissa yhteiskunnan ydintoiminnoissa mahdollisuus kansalliskielten käyttöön on taattava jatkossakin.

Kansalliskielistä huolehtiminen auttaa meitä välttämään eri kielten vastakkainasettelun. Kun kansalliskielet voivat hyvin eikä niitä koeta uhatuiksi, muillakin kielillä on mahdollista voida hyvin niiden rinnalla. Kotimaisten kielten keskus pitääkin tärkeänä, että tulevalla hallituskaudella edistetään eri kielten asemaa lainsäädännössä. Kansalliskielten asema on turvattu perustuslaissa, mutta saamen kielten, romanikielen, karjalan kielen ja viittomakielten asemaa tulee vahvistaa pikaisesti. Myös selkokielen asema tulee turvata lainsäädännöllä.

Kaksikielinen maisema. Kuva: Vesa Heikkinen ja Risto Uusikoski.

Muuttuva kielivaranto

Huoli kansalliskielistä ja niiden asemasta ei ole uusi. Lähes kaikki Euroopan kieliyhteisöt heräsivät arvioimaan kansalliskieltensä tilaa viimeistään 2000-luvun alussa.

Suomessa julkaistiin vuonna 2009 kielipoliittinen toimintaohjelma Suomen kielen tulevaisuus. Maiden valtakielisten yhteisöjen täytyi ryhtyä tarkastelemaan kieltään ja sen asemaa samaan tapaan kuin vähemmistökieliset yhteisöt ovat aina tottuneet omaa asemaansa tarkastelemaan.

Viime vuosina ongelmat eivät ole kadonneet. Pikemminkin ne ovat kärjistyneet, ja huolet ovat lisääntyneet. Huolten lisääntyessä voi käydä niin, muut kielet aletaan nähdä uhkana eikä voimavarana ja kielivarannon rikastuttajana.

Englannin kieli pohdituttaa

Huolen taustalla on erityisesti englannin käytön laajentuminen eri yhteyksissä. Asia on tärkeä, eikä huoli ole turha. Monia pohdituttaa, kaventuuko kansalliskielten käyttöala englannin kielen käytön lisääntyessä eri elämänalueilla ja monenlaisissa arkisissakin kielenkäyttötilanteissa. Mitä kertoo Suomen kielitilanteesta, jos emme enää saa palvelua ravintolassa suomeksi tai ruotsiksi? Tai jos lapsemme katselevat vain englanninkielisiä videoita ja pelaavat pelkästään englanninkielisiä pelejä sekä keskustelevat niistä englanniksi?

Viime aikoina on oltu aiheellisesti huolissaan muun muassa englanninkielisistä tutkintokoulutuksista. Niissä ei aina ole tarjolla riittävästi suomen tai ruotsin opintoja, jotta näistä koulutuksista valmistuneet saisivat riittävän kotimaisten kielten taidon työllistyäkseen Suomessa. On tosiasia, että englannin kielen käyttö on laajemminkin vaikuttanut kansalliskielten käyttöön koulutuksen ja tieteen kielinä. 

Tulevaisuuden kannalta olennaista on, että tiede taipuu edelleen myös kansalliskielille. Tieteellisillä teksteillä on merkittävä vaikutus siihen, miten kieltä käytetään muualla. Kuten virkateksteistä valuu asiakaspalveluun asti hallinnon kieltä, arkipuheeseen välittyy tieteen ja tutkimuksen kieltä. On siis hyvin olennaista, että ylätasolla tieteessä ja asiantuntijatoiminnassa tuotetaan tietoa sellaisella kielellä, jota muuallakin ymmärretään.

Tietoa tuotettuna. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Kansainvälisyyttä ja rinnakkaiskielisyyttä

Oma ongelmansa on se, että kansainvälistyminen ymmärretään Suomessa erittäin yksipuolisesti englannin kielen käytön lisääntymisenä. Suomessa puhutaan tällä hetkellä jo noin 160:tä kieltä äidinkielenä, eivätkä kaikki Suomessa asuvat suinkaan osaa englantia. Kansalliskielten lisäksi myös muiden kielten aseman ja merkityksen pohdinta on jäänyt vähäiseksi.

Aito kansainvälisyys tarkoittaa monien kielten läsnäoloa. Sen olennaisia osia ovat suomen ja ruotsin kielen asemasta huolehtiminen tieteen ja korkeimman asiantuntijuuden kielinä sekä vieraskielisten todellinen mahdollisuus omaksua suomea ja ruotsia. Tärkeää on rinnakkaiskielisyys, joka antaa kaikille mahdollisimman laajat valmiudet työelämään.

Juuri nyt ei ole nähtävillä kansalliskielten välitöntä uhkaa. Siitä syystä olisikin parempi puhua eri kielten työnjaosta. Missä tilanteissa kansalliskielten käyttäminen yksinomaan on tähdellistä ja missä tilanteissa on järkevää käyttää kieliä rinnakkain? Rinnakkaiskielisyyttä ja sen mahdollisuuksia ei ole vielä riittävästi tunnistettu eikä sen pelisäännöistä ja eri kielten työnjaosta sovittu riittävästi.

Huomispäivää ovat myös erilaiset monikieliset ratkaisut, joita emme vielä välttämättä tunnista tai hahmota. Tässä on syytä muistaa, että englannin kielen käyttö ei sovellu ratkaisuksi kaikille, koska sen osaamisen taso vaihtelee todella paljon eri kieli- ja kulttuuriryhmissä. Kielten tilannetta on haastavaa tarkastella yhtenä kimpaleena.

Selvityksistä pohjaa päätöksenteolle

Kansalliskielten asemaa pohditaan meneillään olevissa erillisselvityksissä. Oikeusministeriö nimitti marraskuussa Tiina Onikki-Rantajääskön suomen kielen selvityshenkilöksi. Hänen tehtävänään on laatia selvitys suomen kielen yhteiskunnallisesta asemasta ja haasteista sekä antaa ehdotuksia kielipoliittisiksi tavoitteiksi.

Tiede- ja kulttuuriministerin nimeämän selvityshenkilö Janne Saarikiven tarkoituksena on tuottaa jo maaliskuuhun mennessä selvitys suomen ja ruotsin asemasta juuri korkeakoulu- ja tiedeyhteisössä. Vaikka selvitykset ovat toisistaan erilliset, selvityshenkilöt tekevät myös yhteistyötä. Lisäksi Itä-Suomen yliopistossa on käynnissä Englanti Suomen kansalliskielten rinnalla -hanke.

Kaikista näistä selvityksistä saamme varmasti hyvää pohjaa tuleville linjauksille ja kehittämistyölle. Kotimaisten kielten keskus tukee selvityksiä monella tavalla muun muassa suomen kielen selvitystyön ohjausryhmässä.

• Hyvä kieli säästää aikaa ja rahaa (Kotuksen uutisia, 12.12.2022)
• Kotuksen avauksia hallitusohjelmaan 2023
  
• Språkinstitutet efterlyser: Mer satsning på myndighetsspråket och en ny ortnamnslag (Språknytt, 12.12.2022)
• Suomen kielen tulevaisuus: kielipoliittinen toimintaohjelma

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele