Tekstilajitutkimuksen teoriaa ja metodeja (2006–2012)
Tekstiajitutkimuksen teoriaa ja metodeja -hankkeessa selvitettiin, miten tekstilajeja voi tutkia kielen ja tekstien näkökulmasta. Hankkeessa käytiin läpi tekstilajitutkimuksen teoreettisia lähtökohtia ja kehitettiin menetelmiä erilaisten tekstilajien, erityisesti kirjoituksen tekstilajien, analysointiin. Samalla tuotetttiin empiiristä tietoa yksittäisistä tekstilajeista ja niiden välisistä suhteista sekä yleisemmin kielenkäytöstä.
Hanke alkoi 2006 ja päättyi 2012. Vastuuhenkilö oli Vesa Heikkinen.
Tietoa teorioista ja menetelmistä
Tekstilajihankkeessa koottiin tietoa tekstilajiteorioista sekä niistä kvalitatiivisista ja kvantitatiivisista menetelmistä, joilla tekstilajia on tutkittu. Samalla arvioitiin sekä olemassa olevia metodeja että kehitettiin uusia. Hankkeessa selvitettiin, miten erilaisilla menetelmillä on mahdollista saada näkyviin lähinnä kirjoitetun kielen tekstilajeille tunnusomaisia piirteitä sekä tekstilajien yhtäläisyyksiä ja eroja. Pohdittaviksi otettiin myös ne metodikysymykset, jotka liittyvät aineistojen alkuperään, kokoon ja ikään sekä kirjoitetun kielen muutoksiin.
Tekstilajihanke oli temaattista jatkoa Kotuksen virkakieli- ja tekstihankkeille (Elämää tekstiakvaariossa -hanke ja Tekstintutkimushanke). Siinä jatkettiin niissä muotoutunutta yhteistyötä.
Taustasta
Ihmisten kielellinen toiminta jäsentyy paljolti opittujen tapojen eli tekstilajien varaan. Tekstilajina (genrenä) voidaan pitää tekstien joukkoa, jonka tekstit yhteisön jäsenet mieltävät jollakin tavalla yhteenkuuluviksi. Teksteillä ymmärretään olevan esimerkiksi yhteinen tehtävä. Yhteisön jäsenille ovat tuttuja ne kielen käytänteet ja muut tekstin tunnusmerkit, jotka tekevät siitä johonkin lajiin kuuluvan. Niinpä erilaisia ihmisryhmiä ja yhteisöjä syntyy ainakin osittain tämän lajitietämyksen varaan ja pysyy koossa sen varassa. Tekstilajeilla on niin kognitiivisia kuin kulttuuris-sosiaalisiakin ulottuvuuksia, ja niitä on mahdollista tutkia yksilöiden ja yhteistöjen kielenkäytöstä, teksteistä.
Medioituvaa ja tekstuaalistuvaa yhteiskuntaa leimaa kielellisten toimintojen ja käytäntöjen monenkirjavuus. Tekstilajeja luodaan lisää, vanhoja lajeja muutetaan ja lajeja sekoitetaan keskenään. Samalla synnytetään uusia täsmälajeja, erikoistuneiden yhteisöjen uusia kielellisiä käytänteitä. Joitakin lajeja jää unholaan.
Tekstilajihankkeessa etsittiin tapoja, joilla tätä tekstilajien maailmaa voi analysoida tieteellisesti, erityisesti lingvistisistä lähtökohdista. Vaikka lähtökohdat olivat kielitieteelliset, hankkeessa hyödynnettiin myös muuta tutkimusta, lähinnä humanistista ja yhteiskuntatieteellistä. Kielellisten tuotosten lisäksi oli mahdollista tutkia myös tekstiprosesseja: tekstien tekemistä, välittämistä ja käyttämistä. Hankkeessa otettiinkin selvitettäväksi myös se, miten lingvististä tekstilajitutkimusta on järkevä täydentää esimerkiksi osallistuvan havainnoinnin keinoin sekä haastattelu- ja kyselytutkimuksin.
”Kieli on meille itsestäänselvyys, mutta loppujen lopuksi juuri se kannattaa koko kulttuuria ja luo pohjan yksilölliselle maailman ymmärtämiselle.” Näin kirjoitetaan kielioppityöryhmän mietinnössä 1994. Työryhmä huomauttaa, että suomen kirjakielen tutkimuksessa on jäänyt ulkopuolelle ”kulttuurihistoriallisesti tärkeä eri tekstilajien kehittyminen”. Ryhmä toivoo, että ”tämä puute korjattaisiin tutkimushankkeella, joka selvittäisi, minkä vaiheiden kautta suomalaisessa kirjallisessa kulttuurissa on päädytty nykyisiin tekstilajeihin”. Tekstilaji mainitaankin yhä useammin myös fennistisissä tutkimuksissa keskeisenä käsitteenä. Tietoa oletetuista tekstilajeista on vähitellen karttunut: tutkimuksissa on lajiteltu aineistoja sen perusteella, mihin lajiin tekstien on oletettu kuuluvan.
Tekstilajihanke teki mahdolliseksi keskittymisen sellaisiin teoreettis-metodisiin kysymyksiin, joihin aiemmissa Kotuksen hankkeissa tai yliopistojen tekstintutkimuksissa ei ole ollut mahdollisuutta vastata. Hanke oli luontevaa jatkoa ja täydennystä Kotuksessa harjoitetulle tekstien ja erityisesti kirjoitetun kielen tutkimukselle sekä metodi- ja korpustyölle.
Tavoitteista ja menetelmistä
Tekstilajihankkeessa luotiin tieteellisiä edellytyksiä ja käytännön menetelmiä empiirisiin hankkeisiin, joissa tutkitaan tekstilajien olemusta, kirjoa ja kehittymistä. Hankkeessa etsittiin vastauksia tämänkaltaisiin teoreettis-metodisiin peruskysymyksiin: Mitä teoria ja metodi tarkoittavat tekstilajitutkimuksessa? Mikä tai mitä on tekstilaji? Miten tekstilajit syntyvät, miten niitä synnytetään? Miten tekstilajit muuttuvat, miten niitä muutetaan? Miten tekstilajia on tähän mennessä tutkittu? Miten tekstilajia voi jatkossa tutkia? Mikä on käsitteen tekstilaji suhde sellaisiin käsitteisiin kuin kieli, kielioppi, teksti, tekstityyppi, konteksti, diskurssi, merkitys, dialogi, intertekstuaalisuus, kirjoitus, puhe, rekisteri, korpus, kulttuuri, yhteiskunta, ideologia, kriittisyys, variaatio, muutos, informaatio, työ ja arki? Miten tekstilajitieto on hyödynnettävissä tutkimuksessa, koulutuksessa, tekstitöissä ja yleisemmin yhteiskunnassa?
Tekstilajihankkeessa olivat lähtökohtana perinteisessä fennistiikassa, lingvistisessä tekstintutkimuksessa ja korpuslingvistiikassa saadut tiedot ja kokemukset tekstilajeista ja niiden tutkimisesta. Pohdittaviksi otettiin muun muassa se, miten analysoida tekstien ja tekstilajien verbaalisia aineksia typografisten, kuvallisten yms. ainesten kanssa yhdessä. Entä mitä ns. uusissa medioissa tapahtuu tekstilajeille ja miten sitä voi tutkia?
Yksi tärkeä näkökulma oli kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten menetelmien suhteet. Selvitettäväksi otettiin tällaisia kysymyksiä: Missä kulkee kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen raja? Mitä voi tutkia yksittäisistä teksteistä tai ”pienistä” aineistoista, mitä taas tekstikatkelmakokoelmista tai ”suurista” aineistoista? Mitkä lingvistiset ja ei-lingvistiset piirteet mahdollisesti erottavat tekstilajeja toisistaan? Miten nämä piirteet voidaan eristää koneellisesti ja merkitä aineistoihin? Miten piirteet vaikuttavat toisiinsa? Mitä piirteet kertovat tekstin ominaisuuksista ja kirjoittajan tavoitteista? Mitä tällaisia ominaisuuksia voisi olla (helppolukuisuus, dynaamisuus, vaikuttamaan pyrkiminen jne.)? Voidaanko teksteille tehdä automaattisesti niitä kuvaava ”lingvistinen sormenjälki”? Mitä tämä ”sormenjälki” kertoo tekstien eroista ja yhtäläisyyksistä, tekstityypeistä ja -lajeista?
Tärkeää oli selvittää myös sitä, miten tekstilajitutkimuksessa pitää ottaa huomioon aineistojen ikä sekä kieli- ja kirjoituskäytänteiden muutokset yms. historialliset tekijät. Miten esimerkiksi jotkin kielen piirteet erottelevat kirjoitetun kielen tekstilajeja 1800-luvun kielellisessä todellisuudessa? Mitkä kielen, tekstien ja kontekstien tasot voidaan analyyseissa eritellä? Entä mitä on mahdollista sanoa kirjoitetun kielen kentän muutoksista 1900-luvulla? Millaisia teoreettisia painotuksia ja metodisia seikkoja ylipäätään on otettava huomioon, kun tutkitaan ns. vanhoja tekstejä ja niiden lajeja? Entä kun tutkitaan ”uusia” tekstejä, esimerkiksi hypertekstejä? Miten vanhojen ja uusien tekstien ja lajien tutkiminen poikkeavat toisistaan ja mitä yhteistä niissä on – mitä hyötyä eri näkökulmista on toisilleen?
Tekstilajihankkeessa käytettiin hyväksi jo olemassa olevia suomen kielen aineistoja ja korpuksia sekä kokemuksia niiden tutkimuskäytöstä. Myös uusia tekstilajitutkimukseen soveltuvia aineistoja kerättiin. Samalla muodostettiin tietoa siitä, mihin aineisto- ja korpustyössä jatkossa pitää kiinnittää huomiota, erityisesti tekstilajitutkimuksen näkökulmasta.
Teoreettis-metodisesti painottuneen Tekstilajihankkeen rinnalla tehtiin ainakin osin samoista aineistoista tutkimuksia empiirisistä lähtökohdista, esimerkiksi virkakielen sekä yleisemmin hallinnon ja vallankäytön kielen tutkimusta.
Tuloksista
Tekstilajihankkeen tuloksia julkaistiin sekä tieteellisinä tuotoksina että yleistajuisina teksteinä, myös verkkojulkaisuna. Lisäksi hankkeen tutkijat järjestetttiin seminaareja ja muita keskustelutilaisuuksia, myös monitieteisiä.
Hankkeen tuloksia on mahdollista soveltaa erilaisten tutkimusten lisäksi kielikoulutuksessa ja kielenhuollossa. Tutkimukset ja selvitykset antavat aiheita myös yleisempään yhteiskunnalliseen keskusteluun tekstien merkityksistä ja tekstilajien tehtävistä.
Hankkeen taustakirjallisuutta
Airola, Anu & Koskinen, Heikki J. & Mustonen, Veera (toim.) 2000: Merkillinen merkitys. Helsinki: Gaudeamus.
Bahtin, Mihail 1986 1979: Speech genres and other late essays. Austin: University of Texas Press.
Berge, Kjell Lars & Maagerø (toim.) 2005: Semiotics from the North. Nordic approaches to systemic functional linguistics. Oslo: Novus Press.
Bhatia, Vijay K. 2004: Worlds of written discourse. A genre based view. London: Continuum.
Biber, Douglas & Conrad, Susan & Reppen, Randi 1998: Corpus linguistics. Investigating language structure and use. Cambridge: Cambridge University Press.
Butler, Christopher S. 2004: Corpus studies and functional linguistic theories. Functions of Language 11:2, 147–186.
Christie, Frances & Martin, J. R. (toim.) 1997: Genre and institutions. Social processes in the workplace and school. London: Cassell.
Crystal, David 2001: Language and the Internet. Cambridge: Cambridge University Press.
van Dijk, Teun A. (toim.) 1997: Discourse as social interaction. Discourse studies: a multidisciplinary introduction. Volume 2. London: Sage.
van Dijk, Teun A. (toim.) 1997: Discourse as structure and process. Discourse studies: a multidisciplinary introduction. Volume 1. London: Sage.
van Dijk, Teun A. 1998: Ideology. A multidisciplinary approach. London: Sage.
Drew, Paul & Heritage, John (toim.) 1992: Talk at work. Interaction in institutional settings. Cambridge: Cambridge University Press.
Eggins, Suzanne 1994: An introduction to systemic functional linguistics. London: Pinter.
Enkvist, Nils Erik 1975: Tekstilingvistiikan peruskäsitteitä. Helsinki: Gaudeamus.
Fairclough, Norman 2003: Analysing discourse. Textual analysis for social research. London: Routledge.
Fries, Peter H. & Cummings, Michael & Lockwood, David & Spruiell, William (toim.) 2002: Relations and functions within and around language. London: Continuum.
Ghadessy, Mohsen (toim.) 1999: Text and context in functional linguistics. Amsterdam: John Benjamins.
Goffman, Erving 1982: Forms of talk. Oxford: Basil Blackwell.
Gunnarsson, Britt-Louise & Linell, Per & Nordberg, Bengt (toim.) 1997: The construction of professional discourse. London: Longman.
Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja Riitta & Alho, Irja 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: SKS.
Halliday, M. A. K. 1978: Language as social semiotic. The social interpretation of language and meaning. London: Edward Arnold.
Halliday, M. A. K. & Matthiessen, Christian M. I. M. 2004: An introduction to functional grammar. Third edition. London: Arnold.
Hasan, Ruqayia 1996: Ways of saying. Ways of meaning. Selected papers of Ruqayia Hasan. London: Cassell.
Heikkinen, Vesa 1999: Ideologinen merkitys kriittisen tekstintutkimuksen teoriassa ja käytännössä. Helsinki: SKS.
Heikkinen, Vesa (toim.) 2002: Virkapukuinen kieli. Helsinki: SKS.
Heikkinen, Vesa (toim.) 2005: Tekstien arki. Tutkimusmatkoja jokapäiväisiin merkityksiimme. Helsinki: Gaudeamus.
Heikkinen, Vesa & Hiidenmaa, Pirjo & Tiililä, Ulla 2000: Teksti työnä, virka kielenä. Gaudeamus, Helsinki.
Heikkinen, Vesa & Hurme, Tuure & Lounela, Mikko & Virtanen, Mikko T. 2005: Teksti, aihe ja laji: diakronisen korpuksen koostaminen ja käyttäminen. Artikkelikäsikirjoitus, tarjolla Kielitieteen päivien 2005 julkaisuun.
Heikkinen, Vesa & Lounela, Mikko (ilmestyy): Sanaluokka automaattisen analyysin kategoriana. Artikkeli hyväksytty Kielitieteen päivien 2004 julkaisuun.
Heikkinen, Vesa & Mantila, Harri & Varis, Markku (toim.) 1998: Tuppisuinen mies. Kirjoitelmia sukupuolesta, kielestä ja kulttuurista. Helsinki: SKS.
Huumo, Katja & Laitinen, Lea & Paloposki, Outi (toim.) 2004: Yhteistä kieltä tekemässä. Näkökulmia suomen kirjakielen kehitykseen 1800-luvulla. Helsinki: SKS.
Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (toim.) 1998: Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Helsinki: Gaudeamus.
Kalliokoski, Jyrki (toim.) 1996: Teksti ja ideologia. Kieli ja valta julkisessa kielenkäytössä. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Kalliokoski, Jyrki 2002: Tekstilajin taju. Teoksessa Ilona Herlin ym. (toim.): Äidinkielen merkitykset. SKS, Helsinki, 147–159.
Karlsson, Fred 1998: Yleinen kielitiede. Uudistettu laitos. Helsinki: Yliopistopaino.
Karvonen, Pirjo 1995: Oppikirjateksti toimintana. Helsinki: SKS.
Kasik, Reet (toim.) 2002: Tekstid ja taustad. Artikleid tekstianalüüsist. Tartu: Tartu Ülikooli.
Kasik, Reet (toim.) 2003: Tekstid ja taustad II. Tekstianalüüsi vaatepunkte. Tartu: Tartu Ülikooli.
Kasik, Reet (toim.) 2004: Tekstid ja taustad III. Lingvistiline tekstianalüüs. Tartu: Tartu Ülikooli.
Kieli ja sen kieliopit 1994: Kieli ja sen kieliopit. Opetuksen suuntaviivoja. Opetusministeriö, Helsinki.
Koskela, Lasse & Rojola, Lea 1997: Lukijan ABC-kirja. Johdatus kirjallisuuden nykyteorioihin ja kirjallisuudentutkimuksen suuntauksiin. Helsinki: SKS.
Kress, Gunther & van Leeuwen, Theo 1996: Reading images. The grammar of visual design. London: Routledge.
Kurki, Tommi & Laine, Päivi & Lampinen, Arja (toim.) 2003: Suomettaren helmoista. Tutkielmia 1800-luvun suomen kielestä. Helsinki: SKS.
Kuronen, Marja-Liisa 2004: Vakuutusehtotekstin uudistamisprosessi. Matkalla alamaisesta asiakkaaksi. Helsinki: Helsingin kauppakorkeakoulu, Helsinki.
Kääriäinen, Aino 2003: Lastensuojelun sosiaalityö asiakirjoina. Dokumentoinnin ja tiedonmuodostuksen dynamiikka. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Lehtonen, Mikko 1996: Merkitysten maailma. Kulttuurisen tekstintutkimuksen lähtökohtia. Tampere: Vastapaino.
Lehtonen, Mikko 2001: Post scriptum. Kirja medioitumisen aikakaudella. Tampere: Vastapaino.
Lounela, Mikko 2005: Exploring morphologiacally analysed text material. Teoksessa Antti Arppe ym. (toim.): Inquiries into words, constraints and contexts. Festschrift in the honour of Kimmo Koskenniemi on his 60th birthday, s. 359–267. Helsinki: Gummerus.
Lyytikäinen, Pirjo 2004: Vimman villityt pojat. Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laji. Helsinki: SKS.
Martin, J. R. & Rose, David 2003: Working with discourse. Meaning beyond the clause. London: Continuum.
Martin, J. R. & Wodak, Ruth (toim.) 2003: Re/reading the past. Critical and functional perspectives on time and value. Amsterdam: John Benjamins.
Mervola, Pekka 1995: Kirja, kirjavampi, sanomalehti. Ulkoasukierre ja suomalaisten sanomalehtien ulkoasu 1771–1994. Helsinki: Suomen historiallinen seura.
Mikkonen, Kai 2005: Kuva ja sana. Kuvan ja sanan vuorovaikutus kirjallisuudessa, kuvataiteessa ja ikonoteksteissä. Helsinki: Gaudeamus.
Mäntynen, Anne 2004: Miten kielestä kerrotaan. Kielijuttujen retoriikkaa. Helsinki: SKS.
Paltridge, Brian 1997: Genre, frames and writing in research settings. Amsterdam: John Benjamins.
Ravila, Paavo 1967: Totuus ja metodi. Kielitieteellisiä esseitä. WSOY, Helsinki.
Ridell, Seija 1994: Kaikki tiet vievät genreen. Tutkimusretkiä tiedotusopin ja kirjallisuustieteen rajamaastossa. Tampere: Tampereen yliopisto.
Sajavaara, Kari & Piirainen-Marsh, Arja (toim.) 2000: Kieli, diskurssi & yhteisö. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Sánchez-Macarro, Antonia & Carter, Roland (toim.) 1998: Linguistic choice across genres. Variation in spoken and written english. Amsterdam: John Benjamins.
Saukkonen, Pauli 1984: Mistä tyyli syntyy? WSOY: Helsinki.
Saukkonen, Pauli 2001: Maailman hahmottaminen teksteinä. Tekstirakenteen ja tekstilajien teoriaa ja analyysia. Helsinki: Yliopistopaino.
Seppänen, Janne 2001: Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa. Tampere: Vastapaino.
Solin, Anna 2001: Tracing texts. Intertextuality in environmental discourse. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Stillar, Glenn F. 1998: Analyzing everyday texts. Discourse, rhetoric, and social perspectives. London: Sage.
Swales, John M. 1990: Genre analysis. English in academic and research settings. Cambridge: Cambridge University Press.
Swales, John M. 1998: Other floors, other voices. A textography of a small university building. Mahwah, New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates.
Tiililä, Ulla 2005: Viraston kulisseissa. Tutkimus päätösteksteistä työssä ja tekstiverkostoissa. Väitöskirjan käsikirjoitus. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Titscher, Stefan & Meyer, Michael & Wodak, Ruth & Vetter, Eva 2002: Methods of text and discourse analysis. London: Sage.
Tommila, Päiviö (päätoim.) 1987–1988: Suomen lehdistön historia. Kuopio: Kustannuskiila.
Trosborg, Anna (toim.) 2000: Analysing professional genres. Amsterdam: John Benjamins.
Varpio, Yrjö (päätoim.) 1999: Suomen kirjallisuushistoria. Helsinki: SKS.
Ventola, Eija 1987: The structure of social interaction. A systemic approach to the semiotics of service encounters. London: Pinter.
Verschueren, Jef & Östman, Jan-Ola & Blommaert, Jan (toim.) 1995: Handbook of pragmatics. Manual. Amsterdam: John Benjamins.
Vološinov, Valentin 1990 (1929): Kielen dialogisuus. Marxismi ja kielifilosofia. Tampere: Vastapaino.
Vuori, Jaana 2001: Äidit, isät ja ammattilaiset. Sukupuoli, toisto ja muunnelmat asiantuntijoiden kirjoituksissa. Tampere: Tampere University Press.
Walker, Sue 2001: Typography and language in everyday life. Prescriptions and practices. London: Longman.