Siirry sisältöön
Haku

Tekstit viraston työssä (2000–2007)

Tekstit viraston työssä on Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Ulla Tiililän väitöstutkimus, joka tehtiin pääosin osana Kotuksen tekstintutkimushanketta (2000−2005). Se valottaa kielen ja kirjoittamisen maailmaa haastattelujen ja tekstianalyysin keinoin. Tutkimuksessa tarkastellaan vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalvelupäätöksiä sekä niihin liittyviä hakemuksia ja asiantuntijalausuntoja. Siinä kuvataan, millaisia tekstejä päätökset ovat, ja selvitetään, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat.

Työssä pohditaan myös tekstilajitutkimuksen alaa ja menetelmiä, erityisesti tekstin ja kontekstin suhdetta. Tutkimus on lingvistinen, mutta kytkeytyy myös sosiaalityötä ja hallinnollista päätöksentekoa tarkasteleviin tutkimuksiin sekä keskusteluun julkishallinnon kielestä ja työstä.

Lähtökohtana on, ettei teksti ole vain psykolingvistinen ilmiö vaan myös materiaa ja tietynlaisten tuottamisprosessien tulos. Tutkimus valottaakin paitsi tekstilajin ominaisuuksia myös sitä työtä, jonka osana tutkittavia tekstejä tehdään.

Siltana tekstianalyysin ja diskurssikäytäntöjen tutkimuksen välillä on intertekstuaalisuuden analyysi, jossa päätöstekstejä verrataan muihin hakemusprosessin asiakirjoihin, kuten hakemuksiin ja asiantuntijalausuntoihin.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimus osoittaa, että päätökset ovat tiukasti säänneltyjä tekstejä, joita laaditaan vaatimattomin välinein. Tekstien tekeminen on organisoitu hierarkkiseksi massatuotannoksi, jossa päätösten laatijat voivat turvautua asiakastietojärjestelmässä tarjolla oleviin mallikatkelmiin.

Mallikatkelmien avulla on mahdollista tuottaa tasalaatuisia tekstejä, joiden muotoilun viraston juristit ovat varmistaneet. Tietojärjestelmiin kytketty tekstintuotanto ei kuitenkaan kaikilta osin palvele kirjoittajien tarpeita, mistä johtuvat monet tekstien ongelmat.

Intertekstuaalisuuden analyysi nostaa esiin sen, että lääketieteellinen argumentointi vaikuttaa hakemusprosessissa vahvimmin. Näin on siitä huolimatta, että kuljetuspalveluista päätettäessä olisi turvauduttava ns. sosiaaliseen arviointiin. Teksteistä on luettavissa hierarkia, jossa lääkäri sivuuttaa hakijan ja viraston asiantuntijalääkäri puolestaan hakijan oman lääkärin.

Analyysi paljastaa myös näkymättömämpiä hyviä käytäntöjä. Päätöksiä laativat sosiaalityöntekijät ja toimistosihteerit tasapainottelevat eri tahojen vaatimusten välillä. He muokkaavat pienin kielellisin yksityiskohdin mallikatkelmia tapauskohtaisiksi ja käyttävät hienovaraisia kohteliaisuusstrategioita.

Kun pyritään kehittämään tutkittujen tekstien kaltaisia virkatekstejä, olisikin tarpeen vahvistaa kirjoittavien asiakastyöntekijöiden mahdollisuuksia käyttää omaa ammatillista osaamistaan. Yleisempi ongelma on kuitenkin se, että samalla kun lait ja uudenlaiset johtamisstrategiat velvoittavat yhä lisääntyvään dokumentointiin, tekstitöitä ei useinkaan oteta töiden resursoinnissa huomioon.

Tutkimukseen liittyvät muut julkaisut