Työsuojeluohjelmalla häirintä kuriin?

Tekstien tekeminen ei itsessään ratkaise yhteisöjen ongelmia.

Maailman ja elämän ongelmia yritetään usein ratkaista tekemällä strategioita, suunnitelmia ja ohjelmia, siis tekstejä.  Kun asiat koskevat useita ihmisiä ja laajoja kokonaisuuksia, niitä onkin välttämätöntä verbalisoida ja kirjata.

Parhaimmillaan kirjoittaminen sitouttaa prosessiin osallistuvat ja tekstit hyödyttävät koko yhteisöä. Tekstien tosiasiallisesta vaikutuksesta tiedetään kuitenkin kovin vähän.

Loppuuko asioiden edistäminen asiakirjan laatimiseen?

Myös me too -kampanjan synnyttämässä keskustelussa esitettiin häirinnän ehkäisemiseksi muun muassa työsuojeluohjelmien tekemistä. Työsuojeluohjelma on lakisääteinen teksti ja osa tiheää työsuojelun, -turvallisuuden ja -terveyden tekstien verkostoa.

Työsuojeluohjelmaa tarvitaan luomaan suuntaviivat häirintätapausten käsittelyyn. Asiakirjan olemassaolo ei silti itsessään ratkaise ongelmia, jos yhteisössä vallitsee vaikenemisen kulttuuri, muistuttaa Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Ulla Tiililä Valtiokonttorin Uusi Kaiku -julkaisussa.

Tekstien tekemisestä voi olla haittaa, jos asian edistäminen, kuten häirintään puuttuminen loppuu asiakirjan tekemiseen. Ongelmia syntyy, jos yhdessä tehtyjen ohjelmien, sääntöjen tai sopimusten toteutumista ei seurata.

Yhdessä laaditut tekstit luovat odotuksia toiminnasta, jopa hartaasti toivotuista muutoksista. Jos näihin odotuksiin ei vastata, syntyy eettistä kuormittuneisuutta niille, jotka ottavat yhdessä kirjatut asiat tosissaan.

Ulla Tiililä: Päästäänkö häirinnästä eroon työsuojeluohjelmalla? Uusi Kaiku 2.11.2018.

Teksti: Ulla Tiililä

Palaa otsikoihin