Tietosuojaa, selkeyttä, hienotunteisuutta

Sosiaali- ja hoitoalan kirjoittajalta vaaditaan monia tietoja ja taitoja.

Sosiaali- ja hoitoalan työssä, kuten julkisilla aloilla muutenkin, tehdään yhä enemmän työtä kirjoittamalla. Ulla Tiililä valottaa kirjoituksessaan Sosiaali- ja hoitotyössä kieli on ylhäältä annettua, miten monenlaisia ja hankaliakin asioita alan työntekijöiden on ratkaistava jokapäiväisiä työtekstejä kirjoittaessaan. Yksittäisen kirjoittajan ratkaisuja rajoittavat asenteet, perinteet ja usein myös tietojärjestelmien tekniikka.

Esimerkiksi asiakaskäyntien raporteissa joudutaan käsittelemään eri tavoin arkaluontoisia aiheita, ja ne täytyy osata kirjata hallintolain vaatimalla tavalla asiallisesti ja loukkaamatta. Kirjausten on oltava myös tietosuojasäädösten mukaisia. ”Työntekijän on tiedettävä, miten kirjoittaa niin, että esimerkiksi asiakkaan tai potilaan etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet tai uskonnollinen vakaumus eivät tule ilmi tai käsitellyksi tavalla, jota EU:n tietosuoja-asetus ei salli”, toteaa Tiililä.

Päätösten tekijöiden on puolestaan mietittävä, mitä osia tekstiin otetaan asiantuntijalausunnoista ja käytetäänkö asioista säädösten sanamuotoa vai yleisemmin tunnettuja ilmauksia. Myös muutenkin hoito- ja hoivatyössä joudutaan miettimään, onko ainakin kirjallisesti käytettävä ilmauksia, jotka on luotu hallinnon ylätasolla kaukana työn käytännöstä.

Kaikki julkisten alojen kirjoittajat lainlaatijoista hoitajiin ovat paljon vartijoina asiakkaiden luottamusta ja hallinnon sujuvuutta ajatellen. Kielen merkitystä ei silti aina huomata toiminnan suunnittelussa. ”Kieli on keskeinen yhteistoiminnan edellytys, mutta ehkä niin itsestään selvä, että sen kaiken läpäisevä asema jää usein huomaamatta. Siksi myös hyvien ja toimivien tekstien tekemisen edellytykset voivat jäädä järjestämättä”, sanoo Tiililä.

Ulla Tiililä: Sosiaali- ja hoitotyössä kieli on ylhäältä annettua, Pirta 3/2018 (pdf)

Teksti: Aino Piehl

Palaa otsikoihin