Juupajoen näyte
Juupajoen murre kuuluu hämäläismurteisiin.
Manu Uskali (MU), s. 20.3.1887 Juupajoen Höyteen kylässä.
Haastattelu on tehty 14.7.1967 Juupajoen Lylyn kylässä, haastattelijana Pentti Soutkari (PS).
Signum: 7220: 1.
PS: Mitenkäs kun si- niistä, maaniituista sitä heinää tehtiin nin, kuinka se siellä kuivattiin?
MU: päällä(h)än ne kuivattiin voa. ei niitä, muute. ei seipäitä ollu eikä, mittääm – päälä ne kuivattiin̬ siinä, pöyhittiin_ai̬na ja, pantiin_yöks semmosillel läjäsillen sitte ne, ja sitte aamulla taas hajotettiiŋ kum pouta tuli – ehän ne samana päivänä kuivanuk kun niitettiin – ne täyty olla usi(ammam päivän siinä si-. niin ne, sitte hajotettiin_aamulla taas kuivaa (ja), ja sillähän se tahto ollan nih huonoo nin tuli sale(aika oli että, ne pakkas välliiŋ kun sai hajalla nin tuli sadevvaaru ja, ne kastu siin, hajallaa ne heinät.
PS: No oliko siellä latoja vai mihkä ne vietiin?
MU: òli, siell_oli lalot siellä, maaniitulla sitte johka ne, sitte korjattii. kannettiim melekeen_enempi nin, selläässä semmottilla, tehtii semmotte vat-, takkavitat, -vittat sanottii ja kannettiin nii(tä).
PS: Kuinka semmonen takkavitta tehlään?
MU: see, tehlääv vaan, silä laila, kiɛrr̆etään, òi̬keeŋ koko paksusta, [sem]motsesta koivun, limosta ja sitten tota, se väännetään sitte se, latvapää, silä lailla että se, tullee ja siihin tehlään semmonel leŋkki sitten_et, se jätetään, paksu,. se on semmonem paksu se tyvi, mikä pistetään sitte siihel leŋkkiin_että se, se olokapäälä sitte olis. siihin tehtiin se takka sitten. (ni) millä kannettiin̬.
toinen nosti sitte sitä se-, selekään, tehtiin_òikeen_iso, takka ni,. ky(ä minäkim monta ta-, takkaa kannon ennen, [nii]tä lattoon. sillaa nitä korjattiin sitten. no hevosellakin sitte jo, viimeks semmotsista isommista, niŋ korjattiin että,.
PS: No sielä oltiin evvään kanssa vai?
MU: nii, evvääŋ kanssa sinnem mentiij jokka oli elempänä ne semmotset maaniitut. nillähän_oli niitä pitkin, toistem, maitten sisälläkin niitä niittuja. nitä maa niittuja. miss_oli semmonen_aukee paikka niin ne, rupes siɛltä sitte, sitä, maaniittu(a viljelee ja,.
PS: Millä lailla sinnej juatavaa viätiin, jos ei lähteitä ollu?
MU: nin no kylä niissä melekeen oli tota, vesipaikakki niissä semmottissa niitum-, kun n_oli, joki(ev varsillakij ja sila lailla ja,. ja kylähän siinnä,. nehän oli semmottep puulekkerit millä viätiim piimää, syötäväkskin että, sitte sinne evvääks.
PS: Minkälainen se lekkeri on?
MU: s_oli puusta tehty semmone, semmonen_aika,. n_oli isoja ja,. isompi(a ja piɛnempi(ä. semmonen_umpinainen_ei siinä ollum muuta kum päällä sitten_oli läpi, mistä se kaalettiin sissään ja sitte, ulos otettiin se, semmone. [et]tä oli semmosi(a lekkeri(ä, lekkeriks kuttuttiin niitä sitte, puusta tehtyjä.
PS: No millä konstilla semmonen, piimälekkeri puhtaaks saatii välillä?
MU: no, sinnep pantiin santaa sissää ja hakattiin sitte ko- kovasti ja vettä ni, kyllä se, lähti sitte. se siittä, virraantu.
Litterointi teoksesta Juupajoen murretta. Suomen kielen näytteitä 5, s. 13–15.